Minä en ymmärrä. Miten on mahdollista, että filosofianopettajani on pappi? Rajallinen aivokapasiteettini ei mitenkään pysty käsittämään, että papille annetaan opetusoikeus filosofian kaltaiseen ajatteluaineeseen. Eivätkö papit juuri ole niitä, jotka pakenevat itsenäistä ajattelua Jumalansa helmoihin ja pitävät tuhansia vuosia vanhaa satukirjaa ylimpänä ohjenuoranaan? Saattaisin juuri ja juuri kestää tämän huutavan vääryyden, jos kyseinen opettaja kykenisi rajaamaan jälkeenjääneen Jumala-maailmankuvansa filosofiantuntien ulkopuolelle, mutta ei.
Miten voisin suhtautua asiallisesti filosofianopettajaan, joka aivan kirkkain silmin väittää ateisminkin olevan eräänlainen uskonto? Voisin kirjoittaa tästä aiheesta sivutolkulla, mutta ehkäpä nyt hillitsen itseni ja totean vain, että voihan nenä.
Huomenna Studia-messuille. Odotan vähintäänkin valaisevaa kokemusta, jonka seurauksena varsin hämärä tulevaisuuteni muuttuu kertaheitolla selkeäksi ja houkuttelevaksi. Vaadin rahani takaisin, jos en Studiasta lähtiessäni tiedä jatko-opintosuunnitelmiani, unelma-ammattiani ja elämän tarkoitusta.
Ryystettyäni addiktiivisen psykoaktiivista hermostostimulanttia ainakin kolme kuppia olen taas aivan kemiallisesti kiihdytetyssä tilassa. Kahvi, oi kahvi.
Lupasin etsiä S:lle jotain englanninkielistä luettavaa kirjahyllystäni. Harry Potterit eivät kelvanneet ja epäilen, että Dostojevski ja Brontë ovat hieman kuivia herran makuun. Ehkä päädyn Neil Gaimaniin. Itse luen Lemony Snicketin Les Desastreuses Aventures des Orphelins Baudelairea, lähes 600 sivua ranskaksi. Voisin toki kieriskellä tylsässä nörttiydessäni vielä lisää, mutta enpä nyt jaksa.
Pitäisi soittaa yhdelle ihmiselle, mutta en halua.
Miten voisin suhtautua asiallisesti filosofianopettajaan, joka aivan kirkkain silmin väittää ateisminkin olevan eräänlainen uskonto? Voisin kirjoittaa tästä aiheesta sivutolkulla, mutta ehkäpä nyt hillitsen itseni ja totean vain, että voihan nenä.
Huomenna Studia-messuille. Odotan vähintäänkin valaisevaa kokemusta, jonka seurauksena varsin hämärä tulevaisuuteni muuttuu kertaheitolla selkeäksi ja houkuttelevaksi. Vaadin rahani takaisin, jos en Studiasta lähtiessäni tiedä jatko-opintosuunnitelmiani, unelma-ammattiani ja elämän tarkoitusta.
Ryystettyäni addiktiivisen psykoaktiivista hermostostimulanttia ainakin kolme kuppia olen taas aivan kemiallisesti kiihdytetyssä tilassa. Kahvi, oi kahvi.
Lupasin etsiä S:lle jotain englanninkielistä luettavaa kirjahyllystäni. Harry Potterit eivät kelvanneet ja epäilen, että Dostojevski ja Brontë ovat hieman kuivia herran makuun. Ehkä päädyn Neil Gaimaniin. Itse luen Lemony Snicketin Les Desastreuses Aventures des Orphelins Baudelairea, lähes 600 sivua ranskaksi. Voisin toki kieriskellä tylsässä nörttiydessäni vielä lisää, mutta enpä nyt jaksa.
Pitäisi soittaa yhdelle ihmiselle, mutta en halua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti