Hyvää iltaa. Ensiksi kovasti kiitoksia Arvoisalle Maailmankaikkeudelle viime blogini nöyrän pyynnön huomioonottamisesta. Ainainen vastatuuleen syljeskely on muuttunut varsin leppoisaksi ja lupsakaksi elämäksi. Jippii!
Eilen olin jossain syvällä Paimion syövereissä juhlistamassa "Saukke-Hamsterin" syntymäpäiviä. Herra Päivänsankarin pullat olivatkin varsin hyvin uunissa, sillä juhlaseurueemme koostui pelkästään naissukupuolen edustajista. Epätasainen sukupuolijakauma ei menoa haitannut, vaikka tilanne saattoikin vaikuttaa joltain reality-TV:n Unelmien Poikamies -konseptilta. Tunsin muut tytöt vain jotenkuten koulun kautta, ja oli kerrassaan mukavaa viettää iltaa uudessa seurassa.Leffasuunnitelmiakin tehtiin, eri kokoonpanoilla olisi tarkoitus katsastaa Potter ja Corpse Bride. Joskus yöllä kotiinlähtiessä autoni oli umpijäässä ja sieltä Takaperäkyläautiomaasta (okeiokei, Kalevasta) kotiutuminen oli varsin pimeä reissu, mutta mitäpä pienistä. Kiitoksia mukaville ihmisille.
Tänään olin shoppailemassa, ja tavallisuudesta poiketen onnistuin jopa ostamaan jotain. Ja sekös saikin minunkaltaiseni piilopinnallisen piilomaterialistin kerrassaan iloiseksi. Mukaan tarttui Volcomin huppari, ylileveä vyö ja mustat rokkihousut (kuulemma samanlaiset kuin eräällä rekkamieslesbolla, mutta menkööt). Ostin myös tyylikkään Manifesto-kalenterin ensi vuodelle. Leijun siis edelleen kulutuseuforiassani, hiphei. (Ja Afrikan lapset kuolevat nälkään.)
Kenties on parasta, että suljen suuni ennen kuin keksin jonkun pilkun viilattavakseni ja aloitan taas iänikuisen kitinäni. Isä Aurinkoinen kiittää ja kumartaa.
Eilen olin jossain syvällä Paimion syövereissä juhlistamassa "Saukke-Hamsterin" syntymäpäiviä. Herra Päivänsankarin pullat olivatkin varsin hyvin uunissa, sillä juhlaseurueemme koostui pelkästään naissukupuolen edustajista. Epätasainen sukupuolijakauma ei menoa haitannut, vaikka tilanne saattoikin vaikuttaa joltain reality-TV:n Unelmien Poikamies -konseptilta. Tunsin muut tytöt vain jotenkuten koulun kautta, ja oli kerrassaan mukavaa viettää iltaa uudessa seurassa.Leffasuunnitelmiakin tehtiin, eri kokoonpanoilla olisi tarkoitus katsastaa Potter ja Corpse Bride. Joskus yöllä kotiinlähtiessä autoni oli umpijäässä ja sieltä Takaperäkyläautiomaasta (okeiokei, Kalevasta) kotiutuminen oli varsin pimeä reissu, mutta mitäpä pienistä. Kiitoksia mukaville ihmisille.
Tänään olin shoppailemassa, ja tavallisuudesta poiketen onnistuin jopa ostamaan jotain. Ja sekös saikin minunkaltaiseni piilopinnallisen piilomaterialistin kerrassaan iloiseksi. Mukaan tarttui Volcomin huppari, ylileveä vyö ja mustat rokkihousut (kuulemma samanlaiset kuin eräällä rekkamieslesbolla, mutta menkööt). Ostin myös tyylikkään Manifesto-kalenterin ensi vuodelle. Leijun siis edelleen kulutuseuforiassani, hiphei. (Ja Afrikan lapset kuolevat nälkään.)
Kenties on parasta, että suljen suuni ennen kuin keksin jonkun pilkun viilattavakseni ja aloitan taas iänikuisen kitinäni. Isä Aurinkoinen kiittää ja kumartaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti