Taidanpa siirtyä taas suomenkieliseen ilmaisuun, sillä empiiriset tutkimukseni osoittivat, ettei ranskaksi kirjoittaminen mitenkään lisännyt yksityisyyttäni. Näyttää siltä, että vaikka kirjoittaisin blogini arabiaa ja norjaa yhdistelemällä, niin aina muutama henkilö onnistuisi pääsemään selville ajatuksistani esimerkiksi ulkopuolisen suomennusavun tai salaperäisten taikavoimien avulla.
Sinkkuelämä on osoittautunut kerrassaan ahdistavaksi elämänmuodoksi. Kenties tämä on vain ohimenevä eronjälkeinen mielentilahäiriö, mutta minusta parisuhde-elämän kaavamaisuus ja yllätyksettömyys sopivat kaltaiselleni antisosiaaliselle nyhverölle huomattavasti paremmin kuin monimutkainen deittailukulttuuri. Jostain kerrassaan käsittämättömästä syystä kaksilahkeiset ovat viime aikoina lähestyneet minua monelta suunnalta, ja olenkin alkanut vakavasti harkita johonkin kaukaiseen luolaan pakenemista, jotta välttyisin kaikenkarvaisilta ihmissuhdedraamoilta. Luolissa ei kuitenkaan ole fööniä, eli joudun luopumaan tästä houkuttelevasta mahdollisuudesta.
Ehkäpä voisin kääntyä muslimiksi ja käskeä isääni hankkimaan minulle miehen? Mitäpä siitä, että isäni saattaisi naittaa minut seitsemänneksi jalkavaimoksi fundamentalistimuslimi Sheikki Alibaballe, joka mahdollisesti hukuttaisi minut sementtikengissä uima-altaaseen siitä hyvästä, että kokovartalohuntuni ei peittänyt nilkkojani polvistuessani rukoilemaan Mekkaan päin. Tämä olisi kuitenkin pieni hinta siitä, että välttyisin kaikilta teinipariutumisrituaaleilta.
(Hmm, se, että vietin eilisen iltani melkoisen kaksilahkeisessa seurassa (erään Pistaasimiehen kanssa) on vain todiste siitä, että minunkin sisälläni on vielä jäljellä alkukantaisia jännitysviettejä. Lopullinen tavoitteeni on kuitenkin siirtää koko sosiaalinen elämäni tietokoneelle, jossa pelottavat ihmissuhteetkin muuttuvat vain kirjaimiksi näytöllä.)
Asiasta kukkaruukkuun, pyöreä neliö ei todellakaan eksistoi eikä subsistoi. Se on minusta kertakaikkisen hieno asia. Olisivatpa ihmissuhteet yhtä loogisen ymmärrettäviä kuin pyöreät neliöt, jotka eivät eksistoi eivätkä subsistoi.
Sinkkuelämä on osoittautunut kerrassaan ahdistavaksi elämänmuodoksi. Kenties tämä on vain ohimenevä eronjälkeinen mielentilahäiriö, mutta minusta parisuhde-elämän kaavamaisuus ja yllätyksettömyys sopivat kaltaiselleni antisosiaaliselle nyhverölle huomattavasti paremmin kuin monimutkainen deittailukulttuuri. Jostain kerrassaan käsittämättömästä syystä kaksilahkeiset ovat viime aikoina lähestyneet minua monelta suunnalta, ja olenkin alkanut vakavasti harkita johonkin kaukaiseen luolaan pakenemista, jotta välttyisin kaikenkarvaisilta ihmissuhdedraamoilta. Luolissa ei kuitenkaan ole fööniä, eli joudun luopumaan tästä houkuttelevasta mahdollisuudesta.
Ehkäpä voisin kääntyä muslimiksi ja käskeä isääni hankkimaan minulle miehen? Mitäpä siitä, että isäni saattaisi naittaa minut seitsemänneksi jalkavaimoksi fundamentalistimuslimi Sheikki Alibaballe, joka mahdollisesti hukuttaisi minut sementtikengissä uima-altaaseen siitä hyvästä, että kokovartalohuntuni ei peittänyt nilkkojani polvistuessani rukoilemaan Mekkaan päin. Tämä olisi kuitenkin pieni hinta siitä, että välttyisin kaikilta teinipariutumisrituaaleilta.
(Hmm, se, että vietin eilisen iltani melkoisen kaksilahkeisessa seurassa (erään Pistaasimiehen kanssa) on vain todiste siitä, että minunkin sisälläni on vielä jäljellä alkukantaisia jännitysviettejä. Lopullinen tavoitteeni on kuitenkin siirtää koko sosiaalinen elämäni tietokoneelle, jossa pelottavat ihmissuhteetkin muuttuvat vain kirjaimiksi näytöllä.)
Asiasta kukkaruukkuun, pyöreä neliö ei todellakaan eksistoi eikä subsistoi. Se on minusta kertakaikkisen hieno asia. Olisivatpa ihmissuhteet yhtä loogisen ymmärrettäviä kuin pyöreät neliöt, jotka eivät eksistoi eivätkä subsistoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti