Palailen tässä hitaasti abilaivanjälkeiseen elämään. Laivafiilikset ehtivät tosin jo jäädä taka-alalle, sillä elämässäni näkyy tapahtuvan hämmentävän kummallisia asioita. Jospa nyt kuitenkin kieriskelisin hetken teininostalgiassa. Takana on aivan mieletön hippailuputki ja edessä ikävä lukuloma. Abilaivailutunnelma tarttui jopa minuun, vannoutuneeseen nyhveröön, ja seuraukset olivat jokseenkin hulvattomat.
Eräät olivat aloittaneet nestetankkauksen jo monta päivää ennen risteilyä, ja loputkin pääsivät vauhtiin linja-automatkalla. Terminaalitungoksessa paimiorykmentti hajaantui tuhansien abilaivailijoiden sekaan, mutta laumastaan eksyneet saattoivat helposti paikantaa paimiolaisten olinpaikan kulkemalla suuntaan, josta kaikuivat Paimio 69 - ja Hei hei hei -huudot. Ensimmäisen keskustelunavauksen minulle esitti valkoisiin aurinkolaseihin sonnustautunut herra terminaalin liukuportaissa: "Hei sulla on ihanat tumput, ne näyttää ihan sieniltä ja sienet on kivoja!" Abilaivan perimmäiset motiivit alkoivatkin hahmottua melko pian, kun sadat pariutumisikäiset jonottajat mittailivat toisiaan Sillä silmällä. Ystäviäni huoletti siistien ja asiallisten miesten puute, sillä terminaalin miestarjonta koostui kiitettävästä määrästä pitkätukkaisia rokkipoikia ja kaikenkarvaisia hörhöilijöitä.
Hyttien (A-luokka, lällislää!) löydyttyä suuntasimmekin kohti seisovaa pöytää, jossa kulinarististen nautintojen lisäksi abeja houkuttivat ilmaiset kalja- ja viinihanat. Herra Naurista lainaten "Juodaan me boheemit punaviiniä", ja niinpä pian itse kukin saattoi kokea aallokosta riippumatonta huojuntaa. Naisista koostuneen seurueemme intellektuellissa ruokapöytäkeskustelussa kolmen vuoden yleissivistävän lukiokoulutuksemme tarjoama tietoteoreettinen huippuosaaminen kulminoitui kiihkeään tissit/perse -väittelyyn.
PMMP:n keikka oli mielestäni überhyvä, mikä saattoi osittain johtua alkoholijuomien aiheuttamasta arvostelukyvyn puutteesta, mutta enimmäkseen Paulan ja Miran erinomaisuudesta. Ikävää, että valtavirtaradiot soittavat vain laimeita hittibiisejä, vaikka PMMP:llä olisi parempaakin materiaalia. Kovemmat kädet ja Mummola olivat ihan huippuja livenä. Hauskinta oli, että jossain vaiheessa keikkaa huomasin ympärilläni seisovan pelkkiä raavaita hevimiehiä jossain In Flames - ja Dimmu Borgir -paidoissa, nyrkki pystyssä laulamassa mukana. Joku tosin kaatoi vahingossa lasillisen siideriä päälleni, ja joku toinen alkoi kesken keikan kähmiä minua hieman turhan tuttavallisesti, mutta mitäpä pienistä. En yhtään ihmettelisi, jos Paulaa ja Miraa ketutti esiintyä laivalliselle humalaisia abeja, mutta hyvin ne vetivät.
Suoraan sanottuna en aivan muista, mitä seuraavaksi tapahtui. Varmaankin jotain hauskaa. Paimiolaisten kyseenalainen maine ainakin levisi, sillä Paimio 69 -slogania toitotettiin pitkin käytäviä. Jossain vaiheessa yötä baarimikko tutustutti meidät alkoholimaailman uusimpaan trendiin, tuubivodkaan, joka aiheuttikin kasan tuubiaiheisia lentäviä lauseita: "Beibi mä oon tuubissa!", "Imekää tuubia!" ja "Paris Hiltonkin juo sitä!". Osittain tämän trendijuoman vuoksi en taida kirjottaa puolenyön jälkeisistä tapahtumista kovin seikkaperäisesti...Sensuuri iskee.
Kolmen ja puoli viiden välillä (?) istuskelin paimiolaisten kanssa käytävällä tukkimassa tietä, kunnes väsyin ja menin nukkumaan. Kuuden maissa heräsin siihen, että eräs tuttu herra kiipesi päälleni sänkyyn esittämään aamiaiskutsua, mutta jäin mieluummin nukkumaan. Aamulla lähes kaikki tapaamani kaksilahkeiset henkilöt kuulostivat enemmän tai vähemmän raavailta merimiehiltä käheine äänineen. Yksi herroista tosin kuulosti ennemminkin Helinä-keijulta poismenneen äänensä kanssa. Ylimääräisiä oksennustarpeita herättänyt vellova aallokko kirvoitti seuralaisistani monenlaisia filosofisia pohdintoja, kuten "Jos ei olisi sukupuolta, ei voisi saada sukupuolitautia". Jossain vaiheessa Tax Freen juomatarjonta aiheutti uutta tunnelmannousua, ja pian hassunhauska tuubihuumori levisi juhlakansaan. Hyttitunnelma nousi kattoon viimeistään, kun ystäväni M löysi haaroistaan suklaata ja esitteli löytöään varsin kamasutramaisissa asennoissa.
Tässä vaiheessa päivää olin törmännyt sattumalta aurinkolasisienimieheen lähes jokaisessa kuviteltavissa olevassa laivan nurkassa (mm. vessassa), ja viimein herra saapuikin esittämään mielenrauhaansa häirinneen kysymyksen: "Olemmeko me olleet yhdessä Australiassa?" Ikävä kyllä en tietääkseni ole vieraillut kyseisessä maanosassa, joten herra jäi vaille kaipaamaansa riemukasta jälleennäkemistä. Beats and Stylesin laivakeikka oli ehkä maailmankaikkeuden paskin, eli vastasi täysin ennakko-odotuksiani. Sen lisäksi, että näiltä kertakäyttöpoppareilta puuttui kyky luoda minkäänlaisia musiikillisia elämyksiä, heidän mielikuvituksensa ei myöskään riittänyt omien välispiikkien kehittelyyn. Niinpä herrat DJ Alimo ja DJ Control huusivat mikkeihinsä joka välissä "Paimio 69! Paimio 69! Paimio 69!", mikä oli jokseenkin huvittavaa.
Erään ihmissuhdekriisin seurauksena tyttöporukkamme juuttui hyttiin rauhoittelemaan hieman hysteeristä (mutta ihanaa ja tärkeää) neitosta, ja niinpä poistumme laivasta viimeisten joukossa. Automatka Paimioon sujui laivaspekuloinnin merkeissä, sillä täytyihän toki selvittää, kenen kiharainen pää oli ollut kenenkin jalkojen välissä jne.
Tässä vaiheessa voisi lausua kiitoksen sanan myös valvojille, joihin kuului muunmuassa sympaattinen nuuskadiileri ja oppilaiden reppuselkään tanssilavalla hypähdellyt opettajatar.
Paimiolaisista vielä sen verran, että eihän kyseessä todellakaan voi olla kovin pissapäinen joukkio. Jo abirekassa eräs liehuletti helpotti oloaan tyhjentämällä rakkonsa rekan sisäkulmaan, minkä seurauksena eräs innovatiivinen nuorimies rakensi lavan hiekkaiselle lattialle erittäin kehittyneen patojärjestelmän ohjailemaan nesteitä haluttuihin suuntiin. Myöhemmin abilaivalla eräs toinen liehuletitön herra unohti sisäsiistiyden pääperiaatteet, mutta siitäkin selvittiin housuja vaihtamalla ja takaisin baariin suuntaamalla. Tuskinpa se pissa siis ehtii päähän nousta, kun herrat näin aktiivisesti huolehtivat ympäristönsä kastelusta.
