Kirjoitin tämän tänään, mutta periaatteessa eilen

Pakko tulla vielä tänne jättämään konkreettinen jälki tästä päivästä. Oikeastaan tämä päivä ehti jo karata ja muuttua eiliseksi, sillä kello näyttää aamuyötä. Tämän päivän (eli eilisen, jos tarkkoja ollaan) olo on kuitenkin vielä tallella, ja tästä harvinaislaatuisesta olosta on jätettävä muistijälki. Minulla on hyvä olo. Jotenkin tasapainoinen ja kokonainen. Hm, tähän sopisi seuraavaksi lauseeksi jokin "Olen löytänyt Jumalan valon ja pelastunut, aamen", mutta ei, en ole kokenut minkäänlaista transsendenttia valaistumista. On vain hyvä olo.

Tämä on varmasti ohimenevää, huomenna mitä oletettavimmin tukehdun kurkkupastilliin tai hissi putoaa päähäni, vaikka asun rivitalossa. Mahdollisesti voisin vain tukehtua omaan ahdistukseeni hyperventiloidessani jotain elämänkokoista kriisiä, sillä emmehän me true-ahdistujat tarvitse minkäänlaisia apuvälineitä ahdistumissuoritukseemme, vaan ahdistuminen onnistuu käden käänteessä sisäsyntyisten ahdistusvarojen vapautuessa kontrollittomasti kehon järjestelmiin.

Olen ollut idiootti. Keskivertoihmisen rakenteeseen kuuluu sydän. Ikävä kyllä tämän verta pumppaavan möykyn mukana ei tule minkäänmoisia käyttöohjeita, ja niinpä kaltaiseni riemuidiootit saattavat käyttää sitä aivan väärin, tai mikä pahinta, unohtaa kokonaan sen olemassaolon.

No niin, väsyttää. Huomenna tämäkin päivä on vain uusi eilinen.