Eräs minulle kuuluva poliittisesti latautunut asuste lähti eilen ulkomaanmatkalle. Kyseessä ei tosin ole mikään mahtipontinen maailman ympäri 80 päivässä -roadtrip, vaan hieman vaatimattomampi viikonlopuksi Ruotsiin -boattrip. Koska minunkin on kuitenkin revittävä elämäniloni jostain, olen iloinen että edes uskollisesti palvellut palestiinahuivini pääsee lomailemaan Tukholmaan minun jäädessä tallaamaan suomalaista maaperää. Kaikeksi onnekseni kaulahuivini lähti ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen parhaaseen mahdolliseen kaulaan kiedottuna...Jos olisin itse vähemmän ihmismäinen ja enemmän palestiinahuivimainen olento, olisin mieluusti itse kietoutunut kyseiseen kaulaan. Ikävä kyllä ihmisruumiini ei muotoilultaan ole paras mahdollinen kaulahuivinkorvike, joten Ruotsi jäi tällä kertaa näkemättä. Onneksi huivini, sitä kantava kaula sekä muut samaiseen kaulaan kiinnittyneet ruumiinosat palaavat piakkoin takaisin.
(Kaikille emovastaisille ja antihuivihenkisille ihmisille tiedoksi, että olen kyllä jotakuinkin selvillä palestiinahuivin edustamista ideologioista. Israelin ja palestiinalaisten poliittiset konfliktit ovat kuitenkin siinä määrin kaukana länsimaisesta hyvinvointiähkyn täyttämästä elämästäni, etten esimerkiksi ole kokenut hyödylliseksi ryhtyä boikotoimaan Jaffa-appelsiineja, vaikka ne ovatkin israelilaisia. Boikotointi tuntuisi olevan jokseenkin loputon suo: Jos päättäisin olla kovin eettinen, palestiinanmielisen boikotointini pitäisi ulottua pahamaineisen Nestlén lisäksi niin CocaColaan, Disneyhin, L'oréaliin, McDonald'siin kuin Nokiaankin, koska nämä kaikki tietääkseni tukevat/investoivat voimakkaasti Israeliin.)
(Itse olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tietämättömiä palestiinahuiviteinejä tarvitse hirttää hoojaämmän raitapaidoista punottuun hirttosilmukkaan, vaikkeivät he koskaan olisikaan perehtyneet huivinsa poliittiseen taustaan. Tuskinpa keneltäkään on jäänyt huomaamatta, että tämä nykyinen trendejä ja pinnallisia arvoja/arvottomuuksia kierrättävä kokonaiskulttuuri heittää kaikki aatteet ja ideologiat samaan keittoon, josta jokainen voi lusikoida itselleen sopivan yhdistelmän. Seurauksena syvällisistä merkityksistä jalostetaan yksinkertaistettuja kertakäyttöversioita, joista on riisuttu liika poliittisuus, mutta jotka kuitenkin riittävät lisämään käyttäjänsä otsaan jonkun ainakin kaukaisesti aatteellisen leiman...Olisi tietenkin typerää väittää, että pinnallisia kertakäyttöarvoja vaaliva nuoriso olisi vain pahan ja muovisen länsimaisen kulttuurikontekstin uhri, koska ensinnäkin tämä nuoriso on - valitettavasti - varsin merkityksellinen osa kyseistä kulttuuria ja toisekseen tuollaisilla ympäripyöreillä kulttuuriargumenteilla on taipumusta sisällöttömyyteen ja pseudointellektuelleihin tyhjiin lauseisiin...Ja tarkemmin ajateltuna koko tämä kappale on yhtä pseudointellektuellia tyhjää lausetta, mutta sehän ei ole mitään uutta minun tapauksessani...Sanotaan vaikka niin, että itse en jaksa kovinkaan aktiivisesti dissata mitään yksittäisiä nuorisokulttuuri-ilmiöitä, koska joka tapauksessa elän keskellä trendien, tuotemerkkien, aatteiden ja ideologioiden värittämää maailmaa. Minua ympäröivä maailma on ladattu täyteen merkityksiä ja pseudomerkityksiä, halusinpa sitä tai en, enkä mitenkään voi ulkoistaa itseäni tästä maailmasta. Ei ole olemassa merkityksistä vapaata, neutraalia tilaa. Tästäpä aukeaisikin käyttökelpoinen aasinsilta wittgensteinilaisen kielifilosofian syövereihin, mutta taidan jättää sen käyttämättä...Anyway, palestiinahuivin trendistatukseen palatakseni, nuorisokulttuuri on varmaankin eri kulttuurisegmenteistä se kaikkein merkitysrikkain, siis latautunut täyteen erilaisia kirjoittamattomia sääntöjä, jotka auttavat ihmisten lokeroimisessa ja arvottamisessa. Merkitys syntyy tulkinnan kautta, ja tulkinta on aina sidoksissa subjektiiviseen mieleen. Niinpä ei ole olemassa mitään objektiivista tulkintakaavaa, ja siksi esimerkiksi palestiinahuivi merkitsee 10-vuotiaalle goottipeikkoraitasukkaernulle jotain aivan muuta kuin jollekin köyhyysrajan alapuolella elävälle Israelin palestiinamiehityksestä kärsivälle henkilölle. Jahas, tässä päädytään nyt huomaamattani arvorelativismiin tai arvojen intersubjektiivisuuteen...No kuitenkin, mielestäni on turha vetää hernettä nenään, vaikka jonkun ernun huivinkäyttömotiivit olisivatkin puhtaan ulkonäöllisiä. Nämä (idiootit) ovat vain valjastaneet kyseisen asusteen palvelemaan omia tarkoituksiaan ja liittäneet siihen uusia merkityksiä. Niin ne trendit syntyvät - ja kaikkien onneksi myös kuolevat.)
(Ohops, sori tuo äskeinen kappale. Sen oli tarkoitus olla vain pieni sivuhuomautus.)
Niin ihmeellistä kuin se onkin, en juuri nyt halua vinkua ja inistä mistään asiasta. (Jos nuo äskeiset pari kappaletta vahingossa vaikuttivat vinkumiselta, niin se johtuu vain rasittavista kirjoitusmaneereistani. Oikeasti minua ei ärsytä yhtään.) Elämä on jokseenkin siedettävää ja ajoittain suorastaan kivaa. Olen käynyt ahkerasti Turussa nauttimassa kevätauringosta, keinuhevosista, jäätelöstä ja edestakaisista ajeluista oranssilla, narsissein koristellulla förillä. (Vai onko se erisnimi, Föri?) Suorastaan imelää siis, mutta menköön. Oikeastaan olen uskotellut itselleni, että iloinen oloni johtuu kevätauringosta ja muista vuodenaikaan liittyvistä positiivista ilmiöistä, mutta eiköhän se paras mielialannostattaja ole kuitenkin eräs huivilainaaja.
Muutin muuten viime hetkellä mieltäni ja päätin hakea yliopistoon sekä ranskan kielen että ranskan kääntämisen ja tulkkauksen linjalle. En tosin ole vielä tehnyt pääsykoekirjoillani mitään - ellei kirjojen syyllisyydentuntoista siirtelyä näköetäisyyksien ulottumattomiin lasketa.
(Kaikille emovastaisille ja antihuivihenkisille ihmisille tiedoksi, että olen kyllä jotakuinkin selvillä palestiinahuivin edustamista ideologioista. Israelin ja palestiinalaisten poliittiset konfliktit ovat kuitenkin siinä määrin kaukana länsimaisesta hyvinvointiähkyn täyttämästä elämästäni, etten esimerkiksi ole kokenut hyödylliseksi ryhtyä boikotoimaan Jaffa-appelsiineja, vaikka ne ovatkin israelilaisia. Boikotointi tuntuisi olevan jokseenkin loputon suo: Jos päättäisin olla kovin eettinen, palestiinanmielisen boikotointini pitäisi ulottua pahamaineisen Nestlén lisäksi niin CocaColaan, Disneyhin, L'oréaliin, McDonald'siin kuin Nokiaankin, koska nämä kaikki tietääkseni tukevat/investoivat voimakkaasti Israeliin.)
(Itse olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tietämättömiä palestiinahuiviteinejä tarvitse hirttää hoojaämmän raitapaidoista punottuun hirttosilmukkaan, vaikkeivät he koskaan olisikaan perehtyneet huivinsa poliittiseen taustaan. Tuskinpa keneltäkään on jäänyt huomaamatta, että tämä nykyinen trendejä ja pinnallisia arvoja/arvottomuuksia kierrättävä kokonaiskulttuuri heittää kaikki aatteet ja ideologiat samaan keittoon, josta jokainen voi lusikoida itselleen sopivan yhdistelmän. Seurauksena syvällisistä merkityksistä jalostetaan yksinkertaistettuja kertakäyttöversioita, joista on riisuttu liika poliittisuus, mutta jotka kuitenkin riittävät lisämään käyttäjänsä otsaan jonkun ainakin kaukaisesti aatteellisen leiman...Olisi tietenkin typerää väittää, että pinnallisia kertakäyttöarvoja vaaliva nuoriso olisi vain pahan ja muovisen länsimaisen kulttuurikontekstin uhri, koska ensinnäkin tämä nuoriso on - valitettavasti - varsin merkityksellinen osa kyseistä kulttuuria ja toisekseen tuollaisilla ympäripyöreillä kulttuuriargumenteilla on taipumusta sisällöttömyyteen ja pseudointellektuelleihin tyhjiin lauseisiin...Ja tarkemmin ajateltuna koko tämä kappale on yhtä pseudointellektuellia tyhjää lausetta, mutta sehän ei ole mitään uutta minun tapauksessani...Sanotaan vaikka niin, että itse en jaksa kovinkaan aktiivisesti dissata mitään yksittäisiä nuorisokulttuuri-ilmiöitä, koska joka tapauksessa elän keskellä trendien, tuotemerkkien, aatteiden ja ideologioiden värittämää maailmaa. Minua ympäröivä maailma on ladattu täyteen merkityksiä ja pseudomerkityksiä, halusinpa sitä tai en, enkä mitenkään voi ulkoistaa itseäni tästä maailmasta. Ei ole olemassa merkityksistä vapaata, neutraalia tilaa. Tästäpä aukeaisikin käyttökelpoinen aasinsilta wittgensteinilaisen kielifilosofian syövereihin, mutta taidan jättää sen käyttämättä...Anyway, palestiinahuivin trendistatukseen palatakseni, nuorisokulttuuri on varmaankin eri kulttuurisegmenteistä se kaikkein merkitysrikkain, siis latautunut täyteen erilaisia kirjoittamattomia sääntöjä, jotka auttavat ihmisten lokeroimisessa ja arvottamisessa. Merkitys syntyy tulkinnan kautta, ja tulkinta on aina sidoksissa subjektiiviseen mieleen. Niinpä ei ole olemassa mitään objektiivista tulkintakaavaa, ja siksi esimerkiksi palestiinahuivi merkitsee 10-vuotiaalle goottipeikkoraitasukkaernulle jotain aivan muuta kuin jollekin köyhyysrajan alapuolella elävälle Israelin palestiinamiehityksestä kärsivälle henkilölle. Jahas, tässä päädytään nyt huomaamattani arvorelativismiin tai arvojen intersubjektiivisuuteen...No kuitenkin, mielestäni on turha vetää hernettä nenään, vaikka jonkun ernun huivinkäyttömotiivit olisivatkin puhtaan ulkonäöllisiä. Nämä (idiootit) ovat vain valjastaneet kyseisen asusteen palvelemaan omia tarkoituksiaan ja liittäneet siihen uusia merkityksiä. Niin ne trendit syntyvät - ja kaikkien onneksi myös kuolevat.)
(Ohops, sori tuo äskeinen kappale. Sen oli tarkoitus olla vain pieni sivuhuomautus.)
Niin ihmeellistä kuin se onkin, en juuri nyt halua vinkua ja inistä mistään asiasta. (Jos nuo äskeiset pari kappaletta vahingossa vaikuttivat vinkumiselta, niin se johtuu vain rasittavista kirjoitusmaneereistani. Oikeasti minua ei ärsytä yhtään.) Elämä on jokseenkin siedettävää ja ajoittain suorastaan kivaa. Olen käynyt ahkerasti Turussa nauttimassa kevätauringosta, keinuhevosista, jäätelöstä ja edestakaisista ajeluista oranssilla, narsissein koristellulla förillä. (Vai onko se erisnimi, Föri?) Suorastaan imelää siis, mutta menköön. Oikeastaan olen uskotellut itselleni, että iloinen oloni johtuu kevätauringosta ja muista vuodenaikaan liittyvistä positiivista ilmiöistä, mutta eiköhän se paras mielialannostattaja ole kuitenkin eräs huivilainaaja.
Muutin muuten viime hetkellä mieltäni ja päätin hakea yliopistoon sekä ranskan kielen että ranskan kääntämisen ja tulkkauksen linjalle. En tosin ole vielä tehnyt pääsykoekirjoillani mitään - ellei kirjojen syyllisyydentuntoista siirtelyä näköetäisyyksien ulottumattomiin lasketa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti