Oho, ulkona paistaa aurinko. Nyt se kesä tulee. Kokeilin jo vaateostoksilla narubikineitä, ja voin vakuuttaa etten tule esiintymään bikineissäni yhdenkään jäisen avannon tai kloorisen uimahallin lähettyvillä. Kesän on siis tultava, jotta pääsen toteuttamaan itsepaljasteluviettiäni.
En muistaakseni käynyt viime kesänä kertaakaan uimassa, joten patoutuneita paljasteluhaluja on todellakin ehtinyt kertyä...Ehkä voisinkin siirtyä suoraan nudistirannoille.
Olin eilen shoppailemassa, ja kerrankin käteen tarttui muutakin kuin ilmaislehtiä ja Punaisen Ristin/ Amnestyn/ Pelastakaa gerbiilit ry:n lappusia. Näitä maailmanparantajia suorastaan vilisee nykyään Hansassa. Eikä maailmanparantamisessa mitään vikaa ole, päinvastoin, mutta eräskin Hansassa pakanoita käännyttänyt jeesustelija ei malttanut päästää hihastani irti, joten jouduin lausumaan muutaman kärkevän mielipiteen hänen kauppaamastaan pelastuksesta. Taivaan Isän bisnekset sujuisivat paremmin, jos pikku anekauppiaat keskittyisivät potentiaalisten jeesustelijoiden värväämiseen ja jättäisivät kaltaiseni menetetyt tapaukset kieriskelemään maallisessa synnissään.
Tämänpuoleisen maailmaan epäkohtiin keskittyvät järjestöt ovat tosin ihan kiinnostavia - eilen opin shoppailuni lomassa, että stressi aiheuttaa häkkikanoille psyykkisiä häiriöitä ja että kukkotiput (?) murskataan mekaanisesti heti niiden synnyttyä. Niinpä eettisten kuluttajien pitäisi siirtyä munattomaan elämään. Olen kieltämättä erittäin huolestunut häkkikanojen stressistä ja psyykkisistä ongelmista. Ehkä KELA voisi järjestää häkkikanoille terapiaa? Mielikuvaharjoittelua stressinhallintakyvyn parantamiseksi? Voisivatko sielunelämältään järkkyneet häkkikanat ehkä saada ohitusoikeuden jonottaessaan mielenterveyspalveluihin? Voisiko yhteiskunta kustantaa kanoille rentouttavan loman Naantalin Kylpylään?...Entäpä mihin menevät näiden eläinten oikeuksia ajavien yhdistysten saamat jäsenmaksut ja lahjoitukset? Kustannetaanko varoilla kenties hautajaiset kaikille niille kettutyttöjen vapauttamille minkeille ja ketuille, jotka eivät häkkielämään tottuneina pysty enää sopeutumaan villiin luontoon vaan kuolevat nälkään? Varmasti nämä pikku karvaturrit kuolevat mielessään ajatus "Onpa sentään hienoa kuolla turkki päällä, kylläpä kaikki Eläinten Taivaan kynityt ja karvattomat minkit ovat nyt minulle kateellisia."
...Eläimet ovat mielestäni ainoita, joilla tulisi olla oikeus pukeutua turkkiin. Kannatan kyllä eläinten oikeuksia jossain määrin, mutten usko että luomakunnan kruunuksi itsensä korottanut ihminen enää luopuu omista turkkiinpukeutumisen, lihansyönnin tai munansyönnin oikeuksistaan.
Hm, eksyin näköjään hieman syrjäpoluille alkuperäisestä shoppailuaiheestani. Ilokseni huomasin, että Mango on rantautunut Turkuun, ja sorruinkin ostamaan sieltä yhden ylihinnoitellun paidan. Lisäksi tyhjensin lompakkoani H&M:n kassalla ja Akateemisessa kirjakaupassa, josta ostin Ranskan Voguen. (Ranskan Vogue on se ainoa ja oikea, britti- ja Amerikka-versiot näyttää jotenkin halvoilta.) Lopuksi kulutin (äidin) rahoja Arnoldsilla, koska sisäinen porsaani himoitsi valkosuklaakuorrutettua donitsia. Tunsin itseni kertakaikkisen naurettavaksi siinä herkutellessani rasvassa uitetulla rinkulallani ja lukiessani samalla Voiman uusinta numeroa. Kyllä, olen paha ihminen.
Lauantaina olin juhlistamassa Sauvossa erään ystäväni synttäreitä. Aina Sauvossa vieraillessani tunnen pienenpientä nostalgiaa lapsuuden maisemia kohtaan, ja toisaalta suurensuurta helpotusta siitä, etten enää joudu pyörimään niissä samaisissa maisemissa. Erittäin innokkaasti boolia tarjoilleen synttärisankarin ansiosta tunnelma oli varsin iloinen. Juhlien parhainta antia oli epäilemättä erään nuoren kyvykkään keinosiementäjän seikkaperäinen opastus kalkkunoiden keinosiementämisen ihmeelliseen maailmaan. Opimme, ettei putkesta saa imaista liian kovaa, ellei halua maistella kalkkunan suvunjatkamisnesteitä.Tyttöporukkamme siis istui kakkukahvilla ja keskusteli kalkkunoiden spermasta, mikä on aivan normaalia varsinkin kun synttärisankarin vanhemmat ja sukulaiset istuvat viereisessä pöydässä...
Jossain vaiheessa juhlaseurueemme suuntasi Turun yöelämään, The Clubille. Olihan se opettava kokemus. Opin ainakin, etten enää halua The Clubille. Ystävien kanssa on tietenkin ihan mukavaa missä vaan, mutta en kyllä käsitä miten kukaan voi vapaaehtoisesti haluta The Clubin kaltaiseen teiniluolaan. Luulisi myös, että ne helvetin 40-vuotiaat, valkoisiin tiukkoihin paitoihin verhoutuneet kreikkalaiset pedofiilisedät voisivat kokoontua muualla...Toinen pelottava ilmiö ovat nämä Jessica Simpsonin älynlahjoilla varustetut täydelliset barbinuket, joilla oli sinistä luomiväriä kulmakarvoissa asti ja VALKOISET TERÄVÄKÄRKISET PIIKKIKORKOKENGÄT, JOIDEN VARSI JATKUI POLVEEN ASTI. Pahoittelen Caps Lockin raiskausta, käytin sitä tehokeinona ilmaistakseni rajatonta ihmetystäni. Miten kukaan, edes kukaan Jessica Simpsonin älynlahjoilla varustettu henkilö tai muuten vain jälkeenjäänyt ameba, voi vetää tuollaiset kengät jalkaansa ja kuvitella näyttävänsä joltain muulta kuin totaalisen naurettavalta?
...Tosiasiassa The Clubin keskivertoasiakkaan silmissä näytin varmasti itse naurettavammalta kuin tämä valkoisten piikkikorkopolvisaapasbarbien armeija. Olin jokseenkin ainoa Converseihin pukeutunut emotukka siellä korkokenkien, minihameiden, glittermeikkien ja paidoista ulosvyöryvien rintojen luvatussa bilemaassa. Vähempikin alkaa ahdistaa. Ja vaikka ystäväni eivät olekaan mauttomia glitterbeibejä, sulautuivat he joukkoon jokseenkin minua paremmin. Enimmäkseen ehkä siksi, että heitä kiinnosti hauskanpitäminen ja tanssiminen, kun minä puolestani keskityin olemaan katkera niistä seitsemästä eurosta, jotka jouduin pulittamaan päästäkseni sisälle moiseen kakkapaikkaan. En nimittäin omista yhtäkään member cardia tai VIP-läpyskää, enkä kyllä aio ryhtyä memberiksi vaikka kaikki Sedu-henkiset baarit kieltäytyisivät päästämästä minua sisälle ilman sellaista...Hahaha, tulikin mieleeni että taisin olla hieman päissäni The Clubille saapuessani, koska tarjosin kassatytölle S-Etukorttia tämän tiedustellessa member cardia. Illan kohokohta oli Hesellä käynti. Naisseurassa kyllä kerta toisensa jälkeen huomaa, että naurettava draamailu on olennainen osa illanviettoja. Itse olen ilmeisesti liian mies ymmärtääkseni moista touhua.
Draamailusta huolimatta mulla on kyllä aika ihania ystäviä. Keiden muiden kanssa muka voisin heittäytyä täysin sydämin perinpohjaiseen kalkkunoiden keinosiemennyskeskusteluun?
En muistaakseni käynyt viime kesänä kertaakaan uimassa, joten patoutuneita paljasteluhaluja on todellakin ehtinyt kertyä...Ehkä voisinkin siirtyä suoraan nudistirannoille.
Olin eilen shoppailemassa, ja kerrankin käteen tarttui muutakin kuin ilmaislehtiä ja Punaisen Ristin/ Amnestyn/ Pelastakaa gerbiilit ry:n lappusia. Näitä maailmanparantajia suorastaan vilisee nykyään Hansassa. Eikä maailmanparantamisessa mitään vikaa ole, päinvastoin, mutta eräskin Hansassa pakanoita käännyttänyt jeesustelija ei malttanut päästää hihastani irti, joten jouduin lausumaan muutaman kärkevän mielipiteen hänen kauppaamastaan pelastuksesta. Taivaan Isän bisnekset sujuisivat paremmin, jos pikku anekauppiaat keskittyisivät potentiaalisten jeesustelijoiden värväämiseen ja jättäisivät kaltaiseni menetetyt tapaukset kieriskelemään maallisessa synnissään.
Tämänpuoleisen maailmaan epäkohtiin keskittyvät järjestöt ovat tosin ihan kiinnostavia - eilen opin shoppailuni lomassa, että stressi aiheuttaa häkkikanoille psyykkisiä häiriöitä ja että kukkotiput (?) murskataan mekaanisesti heti niiden synnyttyä. Niinpä eettisten kuluttajien pitäisi siirtyä munattomaan elämään. Olen kieltämättä erittäin huolestunut häkkikanojen stressistä ja psyykkisistä ongelmista. Ehkä KELA voisi järjestää häkkikanoille terapiaa? Mielikuvaharjoittelua stressinhallintakyvyn parantamiseksi? Voisivatko sielunelämältään järkkyneet häkkikanat ehkä saada ohitusoikeuden jonottaessaan mielenterveyspalveluihin? Voisiko yhteiskunta kustantaa kanoille rentouttavan loman Naantalin Kylpylään?...Entäpä mihin menevät näiden eläinten oikeuksia ajavien yhdistysten saamat jäsenmaksut ja lahjoitukset? Kustannetaanko varoilla kenties hautajaiset kaikille niille kettutyttöjen vapauttamille minkeille ja ketuille, jotka eivät häkkielämään tottuneina pysty enää sopeutumaan villiin luontoon vaan kuolevat nälkään? Varmasti nämä pikku karvaturrit kuolevat mielessään ajatus "Onpa sentään hienoa kuolla turkki päällä, kylläpä kaikki Eläinten Taivaan kynityt ja karvattomat minkit ovat nyt minulle kateellisia."
...Eläimet ovat mielestäni ainoita, joilla tulisi olla oikeus pukeutua turkkiin. Kannatan kyllä eläinten oikeuksia jossain määrin, mutten usko että luomakunnan kruunuksi itsensä korottanut ihminen enää luopuu omista turkkiinpukeutumisen, lihansyönnin tai munansyönnin oikeuksistaan.
Hm, eksyin näköjään hieman syrjäpoluille alkuperäisestä shoppailuaiheestani. Ilokseni huomasin, että Mango on rantautunut Turkuun, ja sorruinkin ostamaan sieltä yhden ylihinnoitellun paidan. Lisäksi tyhjensin lompakkoani H&M:n kassalla ja Akateemisessa kirjakaupassa, josta ostin Ranskan Voguen. (Ranskan Vogue on se ainoa ja oikea, britti- ja Amerikka-versiot näyttää jotenkin halvoilta.) Lopuksi kulutin (äidin) rahoja Arnoldsilla, koska sisäinen porsaani himoitsi valkosuklaakuorrutettua donitsia. Tunsin itseni kertakaikkisen naurettavaksi siinä herkutellessani rasvassa uitetulla rinkulallani ja lukiessani samalla Voiman uusinta numeroa. Kyllä, olen paha ihminen.
Lauantaina olin juhlistamassa Sauvossa erään ystäväni synttäreitä. Aina Sauvossa vieraillessani tunnen pienenpientä nostalgiaa lapsuuden maisemia kohtaan, ja toisaalta suurensuurta helpotusta siitä, etten enää joudu pyörimään niissä samaisissa maisemissa. Erittäin innokkaasti boolia tarjoilleen synttärisankarin ansiosta tunnelma oli varsin iloinen. Juhlien parhainta antia oli epäilemättä erään nuoren kyvykkään keinosiementäjän seikkaperäinen opastus kalkkunoiden keinosiementämisen ihmeelliseen maailmaan. Opimme, ettei putkesta saa imaista liian kovaa, ellei halua maistella kalkkunan suvunjatkamisnesteitä.Tyttöporukkamme siis istui kakkukahvilla ja keskusteli kalkkunoiden spermasta, mikä on aivan normaalia varsinkin kun synttärisankarin vanhemmat ja sukulaiset istuvat viereisessä pöydässä...
Jossain vaiheessa juhlaseurueemme suuntasi Turun yöelämään, The Clubille. Olihan se opettava kokemus. Opin ainakin, etten enää halua The Clubille. Ystävien kanssa on tietenkin ihan mukavaa missä vaan, mutta en kyllä käsitä miten kukaan voi vapaaehtoisesti haluta The Clubin kaltaiseen teiniluolaan. Luulisi myös, että ne helvetin 40-vuotiaat, valkoisiin tiukkoihin paitoihin verhoutuneet kreikkalaiset pedofiilisedät voisivat kokoontua muualla...Toinen pelottava ilmiö ovat nämä Jessica Simpsonin älynlahjoilla varustetut täydelliset barbinuket, joilla oli sinistä luomiväriä kulmakarvoissa asti ja VALKOISET TERÄVÄKÄRKISET PIIKKIKORKOKENGÄT, JOIDEN VARSI JATKUI POLVEEN ASTI. Pahoittelen Caps Lockin raiskausta, käytin sitä tehokeinona ilmaistakseni rajatonta ihmetystäni. Miten kukaan, edes kukaan Jessica Simpsonin älynlahjoilla varustettu henkilö tai muuten vain jälkeenjäänyt ameba, voi vetää tuollaiset kengät jalkaansa ja kuvitella näyttävänsä joltain muulta kuin totaalisen naurettavalta?
...Tosiasiassa The Clubin keskivertoasiakkaan silmissä näytin varmasti itse naurettavammalta kuin tämä valkoisten piikkikorkopolvisaapasbarbien armeija. Olin jokseenkin ainoa Converseihin pukeutunut emotukka siellä korkokenkien, minihameiden, glittermeikkien ja paidoista ulosvyöryvien rintojen luvatussa bilemaassa. Vähempikin alkaa ahdistaa. Ja vaikka ystäväni eivät olekaan mauttomia glitterbeibejä, sulautuivat he joukkoon jokseenkin minua paremmin. Enimmäkseen ehkä siksi, että heitä kiinnosti hauskanpitäminen ja tanssiminen, kun minä puolestani keskityin olemaan katkera niistä seitsemästä eurosta, jotka jouduin pulittamaan päästäkseni sisälle moiseen kakkapaikkaan. En nimittäin omista yhtäkään member cardia tai VIP-läpyskää, enkä kyllä aio ryhtyä memberiksi vaikka kaikki Sedu-henkiset baarit kieltäytyisivät päästämästä minua sisälle ilman sellaista...Hahaha, tulikin mieleeni että taisin olla hieman päissäni The Clubille saapuessani, koska tarjosin kassatytölle S-Etukorttia tämän tiedustellessa member cardia. Illan kohokohta oli Hesellä käynti. Naisseurassa kyllä kerta toisensa jälkeen huomaa, että naurettava draamailu on olennainen osa illanviettoja. Itse olen ilmeisesti liian mies ymmärtääkseni moista touhua.
Draamailusta huolimatta mulla on kyllä aika ihania ystäviä. Keiden muiden kanssa muka voisin heittäytyä täysin sydämin perinpohjaiseen kalkkunoiden keinosiemennyskeskusteluun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti