Eilen oli ainakin näääiiiiin ihana päivä.
(Sori, näyttäisi vahvasti siltä, että kykenen verbaaliakrobatiaan vain ollessani keskimääräistä kettuuntuneempi. Maailmantuskan päästettyä minut otteestaan pystyn muodostamaan korkeintaan lyhyitä päälauseita, jotka käsittelevät vihreillä niityillä laukkaavia yksisarvisia, sädekehäkeijukaisia tai muita imelän ihkuraksupoksuja söpistahmahöpöliinejä. En kyllä ikävöi kuivan mukaintellektuelleja angstiwhineämispurkautumisiani lainkaan. Sellainen mökömököangstaus syö ihmistä sisältä tehokkaammin kuin, ömh, lapamato. Voisinkin tästä lähin keskittyä laajentamaan positiivisten ja mahdollisimman superlatiivivoittoisten ilmausteni sanavarastoa...Pääni ei kyllä kestä suuria annoksia hattarapilviä ja muuta tyttömäistä kukkaketomeininkiä, ja saan liiallisesta vaaleanpunaisten objektien katselusta migreenin. Musta on edelleen paras väri, mutta pääni sisällä on aurinkoista ja valoisaa...Ei tosin pitäisi nielaista ennen kuin tipahtaa. Menen tässä lähiaikoina TYKSin verenimijähematologien käsittelyyn, kenties päänsisäiselle valoisuudelleni löytyy jokin luonnollisempi syy - ehkä aivoistani löytyy Tšernobyl-henkinen radioaktiivinen neonvalokasvain. Hematologisella poliklinikalla tosin keskitytään vereen, joten tuskinpa päänsisäiset valoilmiöni kiinnostavat tohtorisetiä.)
Päivän biisi on sitten Damen Pony. Kaikki rispektit (Tiktak)-Empulle, tyttö on säveltämisen, sovittamisen ja laulamisen lisäksi soittanut itse kaikki sooloprojektinsa instrumentit rumpuja lukuunottamatta. Ja haa, keikkakokoonpanossa rumpuja soittaa se Diablon en-muista-nimeä. Onhan se Emppu sitä paitsi aivan selkeästi tiktakkilaisista kuumin ja hotein - ja neidin lauluääni on miljardi kertaa kauniimpi kuin Petran. Taidanpa käydä katsastamassa tytön Klubilla 23.5. Ponit rules.
(Sori, näyttäisi vahvasti siltä, että kykenen verbaaliakrobatiaan vain ollessani keskimääräistä kettuuntuneempi. Maailmantuskan päästettyä minut otteestaan pystyn muodostamaan korkeintaan lyhyitä päälauseita, jotka käsittelevät vihreillä niityillä laukkaavia yksisarvisia, sädekehäkeijukaisia tai muita imelän ihkuraksupoksuja söpistahmahöpöliinejä. En kyllä ikävöi kuivan mukaintellektuelleja angstiwhineämispurkautumisiani lainkaan. Sellainen mökömököangstaus syö ihmistä sisältä tehokkaammin kuin, ömh, lapamato. Voisinkin tästä lähin keskittyä laajentamaan positiivisten ja mahdollisimman superlatiivivoittoisten ilmausteni sanavarastoa...Pääni ei kyllä kestä suuria annoksia hattarapilviä ja muuta tyttömäistä kukkaketomeininkiä, ja saan liiallisesta vaaleanpunaisten objektien katselusta migreenin. Musta on edelleen paras väri, mutta pääni sisällä on aurinkoista ja valoisaa...Ei tosin pitäisi nielaista ennen kuin tipahtaa. Menen tässä lähiaikoina TYKSin verenimijähematologien käsittelyyn, kenties päänsisäiselle valoisuudelleni löytyy jokin luonnollisempi syy - ehkä aivoistani löytyy Tšernobyl-henkinen radioaktiivinen neonvalokasvain. Hematologisella poliklinikalla tosin keskitytään vereen, joten tuskinpa päänsisäiset valoilmiöni kiinnostavat tohtorisetiä.)
Päivän biisi on sitten Damen Pony. Kaikki rispektit (Tiktak)-Empulle, tyttö on säveltämisen, sovittamisen ja laulamisen lisäksi soittanut itse kaikki sooloprojektinsa instrumentit rumpuja lukuunottamatta. Ja haa, keikkakokoonpanossa rumpuja soittaa se Diablon en-muista-nimeä. Onhan se Emppu sitä paitsi aivan selkeästi tiktakkilaisista kuumin ja hotein - ja neidin lauluääni on miljardi kertaa kauniimpi kuin Petran. Taidanpa käydä katsastamassa tytön Klubilla 23.5. Ponit rules.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti