Voi perse miten nyt on niin ikävä sitä Saulia. En tiedä mitä tapahtui, mutta jotain tein väärin. Päästin sen vain menemään. Maailman ihanin intiaani. Voi ei.

 

Läppärin comebäkki

Aloitan tärkeimmästä. Tadadadattadaa! Tänään ensimmäistä kertaa joku setä osti mun kassalta pornolehden! Olen niin ylpeä. Yksi elämän perustavanlaatuisimmista virstanpylväistä.

Rakas perheenjäsenemme Läppäri palasi tänään kotiin. Se tuotiin suuressa pahvilaatikossa, pahvipehmusteisiin käärittynä. Nostin sen pahvilaatikosta kuin koiranpennun ja painoin sydäntäni vasten. (Melkoista jumalanpilkkaa verrata läppäriä koiranpentuun. Läppäri ei kuse pitkin nurkkia.) Sen LCD-paneeli, näyttökaapeli ja takakuori oli vaihdettu, koska olin ilmeisesti rakastanut kyseisiä osia hieman liian kovakouraisesti. Pahoittelen.

Seuraavaksi pari Loe-inspiroitunutta listaa, koska en jaksa kirjoittaa mitään oikeaa.

Lista asioista, jotka ovat mielestäni sympaattisia:

- ihana espanjalainen kutistunut pappa aamulla kassalla
- rastatukkainen poika, joka osti vihreää teetä
- huilua soittavat pojat
- henkselit
- (mustavalkoiset) valokuvat tupakoivista ihmisistä
- valokuvauskopit
- villatakit ja samettihousut pojilla
- aluspaidat ja pyjamat
- kun joku ostaa kertakäyttögrillin ja makkaraa ja tulitikkuja ja näyttää innostuneelta
- harmaatukkaiset Marimekkokaapuihin pukeutuvat tovejanssonmaiset vanhat naiset
- Tiede-lehden paidat, joiden etumukseen on painettu jotain miljoona piin desimaalia
- Hennin lasit
- mustalla ohuella tussilla kirjoitettu pienenpieni kaunokirjoitus
- raidalliset trikoomekot, joissa on suuret etutaskut
- kännykkäpuhelut, joiden taustalla kuuluu lokkien äänet
- Muumipappa ja meri
- esileikki
- pitkätpitkätpitkäthiukset ja laihatlaihatlaihatihmiset
- Marimekko-kukkarot (ei mitään Unikkoja yms. tunnistettavia kuoseja.)
- läväreistä ainakin unicorn, niebuhr ja smiley
- joku hippiäinen, joka myi mulle Turun torilla kivan hupparin, sarjakuvakirjan ja ostoskorin yhteensä neljällä eurolla
- Ollin tukka (erityismaininta, se tukka on aika absoluuttisen sympaattinen)
- kun Thomas laulaa
- kirppiskankaat ja eriparilasit
- mustakantiset muistivihot
- sivistyssanat (no ylläri)
- nukkuvat ihmiset puolihämärässä
- ääripääkäyttäytyminen, ääripääihmiset
- paperilintuorigamit
- indigonsininen (uusi lemppari)


Lista asioista, jotka eivät mielestäni ole kovinkaan sympaattisia:

- pakasteherneet
- korvat, erityisesti korvalehtiään taittelevat ihmiset
- Kivisaaren karvaiset kädet ja ahdistavan rauhallinen tohtoriääni
- Sedun baarit
- ryhmätyöt (perfektionistiegoni ei kestä sitä organisoinnin puutetta ja delegointisoppaa)
- aggressiivisuus, huutaminen
- vaaleanpunapinkkisöpöstely, Barbie-lookaliket
- napakoru, genitaalilävistykset (okeiokei, ehkä ne on ihan kivoja, en ole tutustunut)
- tinttitukat
- bodarit
- tinttitukkaiset bodarit
- yksi ämmä (siedän kaikkia maailman ihmisiä paitsi sitä yhtä)
- keskivertokäyttäytyminen, keskivertoihmiset, geneerisyys, massa
- seksipaineet
- liiallinen valittaminen
- jos seurustelusuhde tökkii, mutta toinen osapuoli ei voi kertoa mitä ajattelee ja esimerkiksi kuvittelee satuttavansa vähemmän lakaisemalla ikävät jutut maton alle, eikä perkele ymmärrä että se kertomatta jättäminen on kaikkein pahinta, se satuttaa tuhat kertaa enemmän!!! (äkillinen vitutusaalto, vaikken puhukaan mistään akuutista ongelmasta)
- syöminen, lihoaminen
- pinaattiletut

Hitto. Intiaanit karkaa jos niistä ei pidä kiinni. 

Haha. Oho toi piste pois ku ei otsikois käytetä pisteitä

Haha. Kaupassa myydään Lucifer-sytytysnestettä. Hilpeää. Ja kun ostaa yhden tietyn Piltti-purkin, kuitissa lukee "pää-pers-anal." Haha.

 

Oho otsikko unohtui

No niin, tähän on tultu. Kirjoitin kotona muistilistan asioista, jotka haluan deletoida aivoistani tänne päiväkirjan puolelle, ja pyöräilin kirjastoon. Kirjastotäti kysyi kahteen kertaan sukunimeäni, kun pyysin päästä tietokoneelle. Sitten se kirjoitti varauslistaan "Sinner". Vai niin. Syntinen.

(Great. Joku perverssi tuossa viereisellä koneella hipelöi omaa reittään ja kurkkii mun ruutua. SETÄ ON VAAN HYVÄ JA PITÄÄ NE SILMÄT OMASSA RUUDUSSAAN JA VARSINKIN NE KÄDET OMASSA REIDESSÄÄN. Vihaan kirjastonörtteilyä.)

Juhannus oli ihan perussettiä. Jos juhannus olisi asento, niin tuo oli selkeä lähetyssaarnaajajuhannus. Aamulla lojuttiin tyttöjen kesken höpisemässä sängyssä, mikä oli varsin sympaattista.

S lähti ja se surettaa. Maanantaina suoritettiin jäähyväistoimintaa etsimällä joulupukkiasua Paimiosta. Ja ostettiin hikoilevia auringonkukkia. Auringonkukat kääntyvät aina kohti aurinkoa. Melko fiksuja kasvikunnan edustajiksi, mulla ainakin on taipumusta kääntyä korkeintaan sisäänpäin. Ekstroverttiauringonkukat on kivoja. Hm. Ehkä auringonkukkien esi-isät olivat jossain evoluution alkuhämärissä valkoisia varjokukkia, albiinointroverttejä, mutta saivat jostain itseluottamusta kääntyä kohti aurinkoa ja käristyivät keltaruskeiksi? Melko oletettavaa. Mutta siis niin. Tulee ikävää sitä poikaa. Miten voikin olla samanaikaisesti niin Äiti Teresa ja niin ihanan pitkähiuksinen ja näyttää niin hyvältä hameessa ja osata rakentaa niin hienoja juttuja mun henkareista? Niih.

Se nyt vaan on niin, että kaikki kivat asuu Italiassa/Savonlinnassa/jossain, missä mä en asu. ( Joo, ihan random esimerkkejä.)

Mutta jos mä (pliispliispliis!!!) pääsisin opiskelemaan Turkuun, niin kivatarjonta kasvaisi suorastaan eksponentiaalisesti. Ja kaikki ei-turkulaiset kivat voisivat tulla vierailemaan mun kämppään ja juomaan mun kirpparilta ostetuista eriparilaseista.

Haluan sinne ihan hitosti.

 

Oravankehä

Vähän surettaa ja väsyttää. Enkä kestä tätä läppärittömyyttä. Mutta se ei ole suretuksen syy. Voisin kertoa syynkin, mutta kun ei prkl ole sitä läppäriä. Noidankehä. Oravanpyörä. Oravankehä. Noidanpyörä.

Voihan vitun iso nenä

Aika reilua, hitto. Miten voi yhden hiton läppärin korjaaminen kestää yli viikon? Joku nörttiexpertti katsoo ekat kuus päivää pornoa mun tietokoneella ja sit seitsemäntenä ehkä viitsii korjata sen.
 

hjguhj

Hm. Hm-hm. Kumpi on muuttunut, gallerian fontti vai mun silmä?

Nyt kirjoitan listoja. Supernaiivin hengessä.

Minulla on:

- limenvihreä yöpöytä
- suuri valkoinen kello (ei pattereita)
- maapallo (ei reaalikokoinen)
- oma auto
- oma lehtitilaus (Hufvudstadsbladet 2 kuukauden ajan)
- 16 päiväkirjaa
- silmälasit
- ylioppilastutkinto
- 184 omaa kirjaa (ei koulukirjoja)
- suhteellisen paljon rahaa säästössä
- kahdeksan pienehköä mustelmaa oikeassa sääressä
- 28 tärkeää säästettävää lehteä ja 240 ei-tärkeää säästettävää lehteä
- huonoa verta
- työpaikka
- työmotivaatiota
- yksi kiva veli
- seitsemän tärkeää avainta
- XX kpl entisiä poikaystäviä, joista kaksi erityisen kivoja
- loputon flunssa
- verhot, joissa on suuria vihreitä palloja
- yksi kiva elävä sisustuselementti uuteen asuntoon
- uusi digikamera (en osaa käyttää vielä)

Minulla ei ole:

- omaa asuntoa
- opiskelupaikkaa
- poikaystävää
- yhtään parasta ystävää
- mattoa (enää)
- pattereita valkoiseen kelloon
- elämää
- halua sosiaalisen elämän rekonstruktioon
- varasuunnitelmaa
- itseluottamusta
- tarpeeksi hyllytilaa kirjoille
- sopivaa naamaa/vartaloa
- vakipanoa

Mario wants no funeral, Mario wants to eat pizza with Luigi

Ps. Tuo hautaustraditio on kyllä mulle ihan yhdentekevää pelleilyä. Varsinkin sellainen amerikkalaishenkinen Kenellä on hienoin arkku? -kuolemankaupallistamisschaisse. Ihan sama, vaikka mun ruumiini pilkottaisiin sentti-kertaa-sentin palasiksi ja käytettäisiin pikkulintujen talviruokintaan. Mieluiten voisin elinluovuttaa kaikki kelvolliset osani. Olen kyllä vähän sekundalaatua: en saa luovuttaa verta, pernani ei toimi normaalisti, päässä on jotain perustavanlaatuista vikaa ja sydäntä on korjailtu pikaliimalla ja jeesusteipillä useampaankin kertaan. Jos joku sattuisi haluamaan mun polvilumpiot tai mahalaukun, niin siitä vaan.

"Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun ruumiini maailmalla."

Hienoa olisi myös päästä koulun opetusluurangoksi. Juon tosin aika vähän maitoa, onkohan mun luut tarpeeksi edustuskelpoisia? Luurankoni voisi olla hyvä varoittava esimerkki jossain Valion mainoksessa.

"Tämä on Nooran luuranko." (Kamera kuvaa jonkun 35 000 vuotta sitten kuolleen neanderthalinihmisen luunjäänteitä.) "Noora ei juonut maitoa, joten hänestä kasvoi epäsosiaalinen ja ruma osteoporoositeini. Nooran luut rapistuivat ennenaikaisesti ja hän kuoli kalsiumin puutteesta johtuneeseen selkärangan katkeamiseen 24-vuotiaana. Tämä on Tellervon luuranko. Tellervo joi joka päivä maitoa ja hänestä kasvoi kaunis ja suosittu cheerleader. Tellervo meni rikkaisiin naimisiin ja eli onnellisena ja vahvaluisena elämänsä loppuun asti. Älä ole surkea paska niin kuin Noora - juo maitoa! Valio, pitkää ikää ja onnellisia cheerleadereita jo vuodesta 1600."

Oho, tuli aika pitkä post scriptum. Sorge.

 

Mario rests on the bottoms of the sea

 
Täällä taas! Kahvitauko. Lääkäri kylläkin kirjoitti mulle sairaslomaa vielä kolmeksi päiväksi, mutta haudassa voi levätä. Tai meressä, jos mut poltetaan ja sirotellaan mereen.


Mario goes to Neuvostoliiton satelliittivaltio (and maybe eats some mushrooms)

Jee! Siirryin juuri seuraavalle tasolle elämäni Nintendo-pelissä: olen töissä ja galtsuilen samanaikaisesti. Nörttipisteitä putoilee kuin Plussa-palloja konsanaan. (Oho, olen aika paha kun mainostan työajalla kilpailevan ketjun bonusjärjestelmää.) Suostuin tekemään jonkun toisen vuoron omani jälkeen, joten asun täällä koko päivän. Ihan kivaa. Joo, nyt lähden syömään lisää sieniä. Kun oon siis niinku Mario. (Söikö Mario sieniä?)

Suorituspainekattila tuomiopäiväntasaaja esinahkasohva keskiarvomaailma

Pari päivää sitten tuntui siltä, että haluan lukea uudestaan Loen Supernaiivin. Joten luin sen. Pari päivää sitten tuntui myös siltä, että haluan lähteä Afrikkaan. Joten lähdin.
Tai no en. Huijasin. En oikeasti lähtenyt. Halusin vain korostaa, ettei elämässä sentään kaikkea saa. Ei esimerkiksi Afrikkaa. Tai opiskelupaikkaa. Tai ponia.

Mutta Supernaiivin voi saada. Varsinkin, jos sattuu olemaan pakkomielteinen Merkityksellisten Kirjojen Hamstraaja. Silloin ei tarvitse tehdä juuri mitään. Kunhan ojentaa kätensä kohti kirjahyllyä. Ja niin minä teinkin. Mutta jos haluaa lähteä Afrikkaan, ei pelkkä käden ojentaminen auta. Tai no ehkä, jos ojentaa käden täynnä rahaa. Mutta kuitenkin, ei se ole niin helppoa.
Onneksi halusin vain lukea Supernaiivin ja selvisin siitä käden ojennuksella (ja pienellä käden liikkeiden koordinoinnilla, jotta todella osuin siihen Supernaiivin enkä esimerkiksi Sieppariin ruispellossa). Jos olisin halunnut Afrikkaan, minulta olisi vaadittu paljon muutakin kuin käden ojennusta, enkä ole viime aikoina jaksanut tehdä asioiden eteen oikein mitään kädenojennusta suurempaa.

Vaikka kyllähän käden ojentamisellakin voi saada vaikka mitä aikaan. Jos esimerkiksi ojentaa molemmat kädet suoriksi sivuille ja pyörii samalla ympäri, voi leikkiä olevansa helikopteri. Ei siinä tosin saa aikaan mitään kovinkaan konkreettista, paitsi ilmavirtaa jos pyörii kovaa vauhtia. Eikä ilmavirta oikeastaan ole yhtään konkreettista. Ilmaa ei voi koskea tai nähdä tai kuulla. Joten ilman täytyy olla jotain abstraktia. Me hengitämme jotain abstraktia. Hengittäminen on suorastaan taiteellinen kokemus. Nykytaiteellinen, vieläpä. Contemporary breathing.

Ilma on typpeä ja happea ja hiilidioksidia ja jotain sellaista. Ne ovat olomuodoltaan kaasuja. Enimmäkseen ainakin, luulisin. Kaasu on olomuodoista abstraktein. Sitä on vaikeampi koskettaa konkreettisesti kuin nestettä tai kiinteää ainetta. Ilma on siis abstraktia kaasua...Tarkoittaakohan se, että Hitler halusi vain tarjota juutalaisille taidekasvatusta? Contemporary gas chamber education. Hitlerhän maalasi kukka-asetelmia. Kukka-asetelmista Hitler siirtyi abstraktimpaan ilmaisutapaan, kaasuun. Toisaalta Hitlerin abstrakti kaasukammiotaide (ehkä voisimme nimittää sitä myös kaasuperformanssitaiteeksi?) sai aikaan melko konkreettisia ruumispinoja. Sitä voisi kai kutsua taiteen olomuodon muutokseksi. The art of killin' Jews.

Tiedän, että typen kemiallinen merkki on N. Se opeteltiin seitsemännellä luokalla. Minulla oli hienoja muistisääntöjä kemiallisten merkkien muistamiseen. Typpi on N, koska N niin kuin Noora on hyvä TYyPPI. Rikin kemiallinen merkki on S niin kuin Särkynyt eli rikki. Rauta on Fe, koska naiset eli FEmalet ovat rautaa. Tuo viimeinen on kyllä melko typerä. Jos naiset olisivat rautaa, muita heidän ominaisuuksiaan olisivat painavuus ja pehmeys. Ja he liukenisivat happoihin. No, saattaisihan joku painava ja pehmeä naishenkilö oikeastikin liueta, jos hänet jätettäisiin tarpeeksi pitkäksi aikaa lillumaan vahvaan happoliemeen, vaikka rikkihappoon. Se olisi kyllä melko ilkeää. Arabimaissa hunnutettujen naisten syövyttävissä hapoissa liuottaminen on varmaankin yleistä. Mutta tuskin ne sielläkään antavat naistensa syöpyä ja liueta aivan olemattomiin saakka.

...

Merkillistä, miten nopeasti imen itseeni vaikutteita. Esimerkiksi loemaisia kirjoitusmaneereja. Se tapahtuu lähes tiedostamatta. Yhtäkkiä on tarve vähentää sivistysanoja ja lyhentää lauseita. Se menee kyllä ohi. Yhdeksännellä luokalla minulla oli Austen-vaihe. Kaikki äidinkielen aineeni saivat pikkusievän, nostalgisella romantiikalla kuorrutetun kirjoitusasun. Silloin luin Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa, Brontën sisarusten Humisevaa harjua ja Kotiopettajattaren romaania iltaisin sängyssä. Austenin sukkahousuiset herrasmiehet olivat melko kaukana reaalimaailman kaksilahkeisista, joita ei kiinnostanut pikku kätöseni hellä suuteleminen, vaan, no, pillu ja mopot. Austen-eskapismini oli ehkä jonkinlaista regressiota aikaan, jolloin ei tarvinnut pelätä ensitapaamisella, että löytäisi suustaan jonkun toisen kielen (muista ulokkeista puhumattakaan). Hm, pahoittelen äsköisen mahdollista epäsoveliaisuutta.

Olin tänään lääkärissä. Ei-suomalainen lääkäritäti esitti hämmentäviä kysymyksiä, kuten "Mistä asti on yskä tullut?" ja "Sattuuko kurkkukipu?". Lopuksi se kuunteli stetoskoopillaan sisuskalujani parin minuutin ajan, ja totesi sitten "Hengittää". Jahas, no sehän on tietenkin aina kiva kuulla. Poistuin vastaanotolta reseptipinon kanssa, tietäen että hengitän. Kyllä se nykylääketiede on ylistyksensä ansainnut. Respire, ergo sum!

Oli vielä jotain. Hm. No ainakin se, että haluaisin hirveästi päästä opiskelemaan. Olin melko typerä, kun hain vain yhteen paikkaan. Todella typerä. Enkä valmistautunut siihenkään kokeeseen oikeastaan mitenkään. Todella, todella typerää. Haluaisin muuttaa Turkuun, itsenäistyä, ostaa kirpputorilta eriparisia juomalaseja ja suurikuvioisia verhoja (sopisivat mahdolliseen humanistin statukseeni), olla vastuullinen ja imuroida omaa asuntoani, syödä nuudeleita ja tonnikalaa päivästä toiseen, pyöräillä yliopistolle ja puhua diskurssiyhteisöistä ja intertekstuaalisuudesta ja kollokaatioista. Mutta en kuitenkaan pääse sisään, enkä pääse ostamaan eriparisia juomalaseja, enkä saa puhua diskurssiyhteisöistä ja se on epämiellyttävä ajatus. Todella epämiellyttävä.

Kustantaja kustantaa

Wtf mitä äsken oikein tapahtui?
Puhelin soi.

Minä vastaan: Noora

Joku nainen: No täällä on se ja se sieltä ja sieltä, soittelenko ihan mahottoman huonoon rakoon vai ehtisitkö vastailemaan tämmöseen lyhyeen mielipidekyselyyn, ei mene ku muutama minuutti ja päläpäläkäläkälä...(Puhuu niin saatanan nopeasti, etten ensin edes rekisteröi sen puhuvan suomea.)

M: Öö joo.

N: No niin elikkä ensimmäinen kysymys, kumpaa lukisit mieluummin, Käsityö-lehteä vai Hevoshullua?

M: (Ihan jäässä.) Käsityö-lehteä?

N: Joo selevä, entä Cosmopolitan vai Me Naiset?

M: Mmm, no Cosmo.

N: Nallepuh vai Aku Ankka?

M: Aku Ankka.

N: Ja se oli siinä, kiitoksia vaan ihan mahottomasti tutkimukseen osallistumisesta. Kiitokseksi me halutaan tarjota sulle ilmaiseksi jokin sun lehtisuosikki, elikkä äskeisen tutkimuksen perusteella sun lempilukemista on Käsityö-lehti, Cosmopolitan ja Aku Ankka seliselipäläpälä...

M: (Yrittää keskeyttää.) No ei ne nyt varsinaisesti ole mun lemppareita...

N: ...ja päläpäläpälä, laitetaanko ilmaiseksi tulemaan Käsityö, Cosmopolitan vai Aku Ankka?

M: No öö, Cosmo.

N: Joo elikkä kustantaja kustantaa sulle nyt puolen vuoden Cosmopolitanit! Kustantaja tosiaan kustantaa nyt plaaplaaplaa...Kustantaja se vaan kustantaa!

M: (Heräilee.) Onko tää joku vitsi?

N: Jaa nythän sinä ihmettelet, että onko tähän joku villakoira haudattuna? Ei kuule ole, kyllä kustantaja nyt vaan kustantaa...kustantaja tekee sitä ja tätä päläpäläpälä...Ei ole villakoiria haudattuna plaaplaaplaa...Kustantaja ei hautaa villakoiria seliseli...

M: Jaa, kiva.

N: (Puhuu ehkä miljoona sanaa minuutissa, eikä hengitä missään välissä.) Mutta sen verran sun pitäisi tulla kustantajaa tässä vastaan, että tilaat suosikkilehtesi Cosmopolitanin sitten puoleksi vuodeksi. Toisen puoli vuotta kustantaja kustantaa.

M: Ei en mä...

N: Ja hinta olisi sitten 79,90 ja jatkotilaus 68,90 ja seuraava vuositilaus plaaplaaplaa 54,60 ja kannattaa tilata myös seliseliselipäläpälä tarjoushintaan 75,90 tai vaihtoehtoisesti...

M: En mä halua maksaa mitään!

N: Jaahas ja kiitos osallistumisesta mielipidetutkimukseemme.

*Tuut tuut tuut*


...

Niin, että enkö mä nyt saakaan sitä lehteä?





 

Aa-aa-a-aa/ Verkkoos sait mut kerran/ Naa-naa-na-na-na-na/ Irti en mä pääse koskaan

Niin sellasta vaan, että ostaisin XL5 -bändin Jäätä ja tulta -levyn/ kasetin, jos joku tietäisi mistä sellaisen voi ostaa. Oma kasettini on hävinnyt.

Pitääkö tätä nyt jotenkin perustella? Suora lainaus XL5:en Kaunis peto -kappaleen loppupuolelta tiivistää mielestäni olennaisimman: "Voo-ou-voo-o/ aa-ah-aa-ah/ voo-ou-voo-o/ uuujeijeijeijeijeaa/ voo-ou-voo-o/ ah-haaha-aa-aa/ voo-ou-voo-o!" How dada is that? Osaavat ne pojat myös suomea, siitä todisteena muutama lainaus lisää: "Kuulen sateen valuvan päälle aamukasteen jee-iiii-jeeee!" ja "Aa-aa, muistan, aa-aa, muistan, aaa-aaa-aaa-aaa, viimeisee-eeen, aah-aah-aah-aa".
 

Là, je crois que nous avons atteint le fond, soupira le Rat Musqué

En ole ihan terve. Aamulla oli fyysisesti kamala olo, aivan kuin jokin gerbiili olisi rakentanut piikkilangasta pesän pääni sisälle. Ääni lähti kokonaan. Strepsils-kurkkupastilliyliannostuksen jälkeen ääni palasi osittain, ja loppupäivän kuulostinkin aivan Simpsonien Pattylta ja Selmalta.

Istuin yhdeksän tuntia kassalla. Tuntipalkkaani on korotettu 20:llä sentillä! Jippii.

Olen taas vähän vaikea. Olen niin tottunut ajatukseen, ettei elämässäni tarvitse tapahtua mitään, etten edes anna minkään tapahtua. Kaikki sosiaalista kanssakäymistä sisältävät toimintasuunnitelmat ovat pelottavia. Kyse ei ole siitä, etten haluaisi. Pitäisi ehkä hyppiä useammin tuntemattomaan, niin siihenkin tottuisi. Ehkä voisin aloittaa keskiviikosta...Miltäköhän tuntuu, kun jokin mielikuvitusolento yhtäkkiä lakkaa olemasta mielikuvitusolento ja materialisoituu esimerkiksi, no, keskellä Helsinkiä?

Neuvostoliiton satelliittivaltiossa käy kiinnostavia ihmisiä. Eräs nainen osti keittiöveitsiä, kastelukannun ja grillihiiliä. Se aikoo selvästi fileroida naapurinsa. Naapurin kaulasuonen se tyhjentää kastelukannuun. Se grillaa naapurin parhaat palat rapeiksi kätevässä pihagrillissään. Seuraavana aamuna se kaataa kastelukannusta jäähtyneen veren etupihan kukkaistutuksille. Tänä vuonna pelargoniat kasvavat punaisempina kuin koskaan.
 

Mä sanon viimeisen sanan ja se on "Ihan sama!"

Kauhea tappelu äsken. Itseäni vastaan. Olin yhtä aikaa kahta mieltä, eivätkä nämä erimieliset mieleni mahtuneet vastakkaisuudestaan johtuen samaan päähän. "Tämä pää on liian pieni minulle ja minulle. Toisen minun on lähdettävä." sanoin itselleni, ja vedin kuudestilaukeavan pistoolin taskustani. Minä ja minä seisoimme vastatusten autioituneella aivokuorella, kuopien naurettavilla so last season -cowboybuutseillamme harmaita aivosoluja. Saluunan ovi heilui, koska saluunan ovilla on taipumusta heilua tällaisissa tilanteissa. Saluunan sisällä koko päänsisäinen populaationi (sivupersoonat, mielikuvitusystävät) pidätti hengitystään. Minän ja minän sieraimet värisivät. Sormet hivelivät liipaisimia. Ja sitten - -.

(Matematiikkaa. Minä oli siis vastakkaista mieltä itsensä kanssa. Minän ja minän mielipiteet sijaitsevat saman lukusuoran vastakkaisissa päissä yhtä kaukana nollapisteestä. Jos minän ja minän mielipiteet sijaitsisivat matemaattisessa todellisuudessa, ne olisivat vastalukuja. Jos minän kanta olisi +6, niin minän kanta olisi -6. JOTEN. Kun lukuun lisätään sen vastaluku, tulokseksi saadaan nolla. Minän ja minän vastakkaiset mielipiteet kumosivat toisensa. Tuloksena oli nolla eli mielipiteetön, neutraali tila.)

Neutralisoitumisen takia minä ja minä lakkasivat tiedostamasta olevansa ylipäätään mitään mieltä mistään, ja siirtyivät saluunan puolelle ryyppäämään sivupersoonien ja mielikuvitusystävien riemukkaan jakomieliseen seuraan. The End.

Tästä opin, että jos minun mielipiteeni jonkin tietyn asian suhteen on "Kyllä", niin ei ole hedelmällistä yrittää olla samanaikaisesti saman asian suhteen "Ei"-kannalla. Ei:n ja Kyllä:n sekakäyttö voi aiheuttaa mielipiteettömyyttä. Mielipiteettömyys voi aiheuttaa päänsisäisen väestön holtitonta saluunakäyttäytymistä. Holtittoman saluunakäyttäytymisen seurauksena sivupersoonani voivat joutua suojaamattomaan seksuaalikontaktiin mielikuvitusystävieni kanssa. Pääni ei ole mikään synnytyssairaala. Kaikillla konttaavilla Pampers-hirviöillä on porttikielto pääni sisälle. Nooran pää, k-18.

Muistilista:
- Kysy TYKSistä, mitä sivupersoonien ja mielikuvitusystävien joukkokastraatio maksaa.
- Hanki parempi portsari, nykyinen on päästänyt pääni sisälle aika kummallista porukkaa.