No niin, tähän on tultu. Kirjoitin kotona muistilistan asioista, jotka haluan deletoida aivoistani tänne päiväkirjan puolelle, ja pyöräilin kirjastoon. Kirjastotäti kysyi kahteen kertaan sukunimeäni, kun pyysin päästä tietokoneelle. Sitten se kirjoitti varauslistaan "Sinner". Vai niin. Syntinen.
(Great. Joku perverssi tuossa viereisellä koneella hipelöi omaa reittään ja kurkkii mun ruutua. SETÄ ON VAAN HYVÄ JA PITÄÄ NE SILMÄT OMASSA RUUDUSSAAN JA VARSINKIN NE KÄDET OMASSA REIDESSÄÄN. Vihaan kirjastonörtteilyä.)
Juhannus oli ihan perussettiä. Jos juhannus olisi asento, niin tuo oli selkeä lähetyssaarnaajajuhannus. Aamulla lojuttiin tyttöjen kesken höpisemässä sängyssä, mikä oli varsin sympaattista.
S lähti ja se surettaa. Maanantaina suoritettiin jäähyväistoimintaa etsimällä joulupukkiasua Paimiosta. Ja ostettiin hikoilevia auringonkukkia. Auringonkukat kääntyvät aina kohti aurinkoa. Melko fiksuja kasvikunnan edustajiksi, mulla ainakin on taipumusta kääntyä korkeintaan sisäänpäin. Ekstroverttiauringonkukat on kivoja. Hm. Ehkä auringonkukkien esi-isät olivat jossain evoluution alkuhämärissä valkoisia varjokukkia, albiinointroverttejä, mutta saivat jostain itseluottamusta kääntyä kohti aurinkoa ja käristyivät keltaruskeiksi? Melko oletettavaa. Mutta siis niin. Tulee ikävää sitä poikaa. Miten voikin olla samanaikaisesti niin Äiti Teresa ja niin ihanan pitkähiuksinen ja näyttää niin hyvältä hameessa ja osata rakentaa niin hienoja juttuja mun henkareista? Niih.
Se nyt vaan on niin, että kaikki kivat asuu Italiassa/Savonlinnassa/jossain, missä mä en asu. ( Joo, ihan random esimerkkejä.)
Mutta jos mä (pliispliispliis!!!) pääsisin opiskelemaan Turkuun, niin kivatarjonta kasvaisi suorastaan eksponentiaalisesti. Ja kaikki ei-turkulaiset kivat voisivat tulla vierailemaan mun kämppään ja juomaan mun kirpparilta ostetuista eriparilaseista.
Haluan sinne ihan hitosti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti