Suorituspainekattila tuomiopäiväntasaaja esinahkasohva keskiarvomaailma

Pari päivää sitten tuntui siltä, että haluan lukea uudestaan Loen Supernaiivin. Joten luin sen. Pari päivää sitten tuntui myös siltä, että haluan lähteä Afrikkaan. Joten lähdin.
Tai no en. Huijasin. En oikeasti lähtenyt. Halusin vain korostaa, ettei elämässä sentään kaikkea saa. Ei esimerkiksi Afrikkaa. Tai opiskelupaikkaa. Tai ponia.

Mutta Supernaiivin voi saada. Varsinkin, jos sattuu olemaan pakkomielteinen Merkityksellisten Kirjojen Hamstraaja. Silloin ei tarvitse tehdä juuri mitään. Kunhan ojentaa kätensä kohti kirjahyllyä. Ja niin minä teinkin. Mutta jos haluaa lähteä Afrikkaan, ei pelkkä käden ojentaminen auta. Tai no ehkä, jos ojentaa käden täynnä rahaa. Mutta kuitenkin, ei se ole niin helppoa.
Onneksi halusin vain lukea Supernaiivin ja selvisin siitä käden ojennuksella (ja pienellä käden liikkeiden koordinoinnilla, jotta todella osuin siihen Supernaiivin enkä esimerkiksi Sieppariin ruispellossa). Jos olisin halunnut Afrikkaan, minulta olisi vaadittu paljon muutakin kuin käden ojennusta, enkä ole viime aikoina jaksanut tehdä asioiden eteen oikein mitään kädenojennusta suurempaa.

Vaikka kyllähän käden ojentamisellakin voi saada vaikka mitä aikaan. Jos esimerkiksi ojentaa molemmat kädet suoriksi sivuille ja pyörii samalla ympäri, voi leikkiä olevansa helikopteri. Ei siinä tosin saa aikaan mitään kovinkaan konkreettista, paitsi ilmavirtaa jos pyörii kovaa vauhtia. Eikä ilmavirta oikeastaan ole yhtään konkreettista. Ilmaa ei voi koskea tai nähdä tai kuulla. Joten ilman täytyy olla jotain abstraktia. Me hengitämme jotain abstraktia. Hengittäminen on suorastaan taiteellinen kokemus. Nykytaiteellinen, vieläpä. Contemporary breathing.

Ilma on typpeä ja happea ja hiilidioksidia ja jotain sellaista. Ne ovat olomuodoltaan kaasuja. Enimmäkseen ainakin, luulisin. Kaasu on olomuodoista abstraktein. Sitä on vaikeampi koskettaa konkreettisesti kuin nestettä tai kiinteää ainetta. Ilma on siis abstraktia kaasua...Tarkoittaakohan se, että Hitler halusi vain tarjota juutalaisille taidekasvatusta? Contemporary gas chamber education. Hitlerhän maalasi kukka-asetelmia. Kukka-asetelmista Hitler siirtyi abstraktimpaan ilmaisutapaan, kaasuun. Toisaalta Hitlerin abstrakti kaasukammiotaide (ehkä voisimme nimittää sitä myös kaasuperformanssitaiteeksi?) sai aikaan melko konkreettisia ruumispinoja. Sitä voisi kai kutsua taiteen olomuodon muutokseksi. The art of killin' Jews.

Tiedän, että typen kemiallinen merkki on N. Se opeteltiin seitsemännellä luokalla. Minulla oli hienoja muistisääntöjä kemiallisten merkkien muistamiseen. Typpi on N, koska N niin kuin Noora on hyvä TYyPPI. Rikin kemiallinen merkki on S niin kuin Särkynyt eli rikki. Rauta on Fe, koska naiset eli FEmalet ovat rautaa. Tuo viimeinen on kyllä melko typerä. Jos naiset olisivat rautaa, muita heidän ominaisuuksiaan olisivat painavuus ja pehmeys. Ja he liukenisivat happoihin. No, saattaisihan joku painava ja pehmeä naishenkilö oikeastikin liueta, jos hänet jätettäisiin tarpeeksi pitkäksi aikaa lillumaan vahvaan happoliemeen, vaikka rikkihappoon. Se olisi kyllä melko ilkeää. Arabimaissa hunnutettujen naisten syövyttävissä hapoissa liuottaminen on varmaankin yleistä. Mutta tuskin ne sielläkään antavat naistensa syöpyä ja liueta aivan olemattomiin saakka.

...

Merkillistä, miten nopeasti imen itseeni vaikutteita. Esimerkiksi loemaisia kirjoitusmaneereja. Se tapahtuu lähes tiedostamatta. Yhtäkkiä on tarve vähentää sivistysanoja ja lyhentää lauseita. Se menee kyllä ohi. Yhdeksännellä luokalla minulla oli Austen-vaihe. Kaikki äidinkielen aineeni saivat pikkusievän, nostalgisella romantiikalla kuorrutetun kirjoitusasun. Silloin luin Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa, Brontën sisarusten Humisevaa harjua ja Kotiopettajattaren romaania iltaisin sängyssä. Austenin sukkahousuiset herrasmiehet olivat melko kaukana reaalimaailman kaksilahkeisista, joita ei kiinnostanut pikku kätöseni hellä suuteleminen, vaan, no, pillu ja mopot. Austen-eskapismini oli ehkä jonkinlaista regressiota aikaan, jolloin ei tarvinnut pelätä ensitapaamisella, että löytäisi suustaan jonkun toisen kielen (muista ulokkeista puhumattakaan). Hm, pahoittelen äsköisen mahdollista epäsoveliaisuutta.

Olin tänään lääkärissä. Ei-suomalainen lääkäritäti esitti hämmentäviä kysymyksiä, kuten "Mistä asti on yskä tullut?" ja "Sattuuko kurkkukipu?". Lopuksi se kuunteli stetoskoopillaan sisuskalujani parin minuutin ajan, ja totesi sitten "Hengittää". Jahas, no sehän on tietenkin aina kiva kuulla. Poistuin vastaanotolta reseptipinon kanssa, tietäen että hengitän. Kyllä se nykylääketiede on ylistyksensä ansainnut. Respire, ergo sum!

Oli vielä jotain. Hm. No ainakin se, että haluaisin hirveästi päästä opiskelemaan. Olin melko typerä, kun hain vain yhteen paikkaan. Todella typerä. Enkä valmistautunut siihenkään kokeeseen oikeastaan mitenkään. Todella, todella typerää. Haluaisin muuttaa Turkuun, itsenäistyä, ostaa kirpputorilta eriparisia juomalaseja ja suurikuvioisia verhoja (sopisivat mahdolliseen humanistin statukseeni), olla vastuullinen ja imuroida omaa asuntoani, syödä nuudeleita ja tonnikalaa päivästä toiseen, pyöräillä yliopistolle ja puhua diskurssiyhteisöistä ja intertekstuaalisuudesta ja kollokaatioista. Mutta en kuitenkaan pääse sisään, enkä pääse ostamaan eriparisia juomalaseja, enkä saa puhua diskurssiyhteisöistä ja se on epämiellyttävä ajatus. Todella epämiellyttävä.