Tänään tunnen syvää sääliä konsonantteja kohtaan. Ne raukkaparat ovat ääntämysmaailman B-luokan kansalaisia, joiden käytännön tason eksistenssi on aina riippuvainen vokaaleista. Konsonantit ovat oikeastaan negatiivisia äänteitä, ei-vokaaleja, kuulumattomia ilman vokaaleja.
Vokaalit ovat itsenäisiä. A-kirjain lausutaan 'aa' ja O-kirjain lausutaan 'oo', eli ne toteuttavat ääntämisasullaan vain itseään. Konsonantit ovat liian heikkoja itsenäiseen eksistenssiin. K-kirjain lausutaan 'kOO', P-kirjain 'pEE', S-kirjain 'Äs' ja niin edelleen. Vierasperäiset konsonantit ovat jopa niin surkeita, etteivät esiinny omassa suomalaisessa ääntämyksessään edes sivuosassa: C-kirjain äännetään 'see' ja X-kirjain 'äks'.
Simone de Beauvoiren käsitettä lainaten konsonantit ovat aina Toisia, ääntämisen Toinen sukupuoli, joka määrittyy jonkin Ensimmäisen kautta.
Vallankumous! Tasa-arvoa! Vielä koittaa konsonanttien aika!
Konsonanttifeminismi nostaa sarviaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti