Charles Peirce sanoi muistaakseni jotain sensuuntaista, että "Nothing is a sign unless it is interpreted as a sign."
Mitä enemmän olen yksin, sitä vähemmän kukaan on tulkitsemassa viestejäni. Mitä enemmän olen yksin, sitä vähemmän merkkini ja viestini ovat olemassa.
Tulen merkittömäksi ja merkityksettömäksi.
(Jahas, sitä ollaan taas kovasti raastamassa ranteita juustohöylällä vai? Viil viil viil. No, jääkaapissa on jotain kasvispastamössöä, neiti on vaan hyvä ja lakaisee raasteensa sinne päälle. Ruokailuehdotus: Niele angstikulinarismin riemuvoittosi yhtenä suurena möykkynä. Halutun kliseetason saavuttamiseksi olisi suositeltavaa tukehtua siihen.)
Bon appétit, mon petit chou angoissé.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti