Oh hitto, melkein kuolin äsken sydänkohtaukseen. Kävelin ihan rauhantahtoisesti Neuvostoliiton satelliittivaltion käytävällä kahvitauolle, kun yhtäkkiä Markus Pöyhönen materialisoituu eteeni. Ihonmyötäisissä pyöräilysortseissa! Herran ruskettuneen ja symmetrisen mallinaaman keskelle istutettu suorahampainen Pepsodent-hymy säteili katosta läpi suoraan ulkoavaruuteen. Siinä se jännitteli juoksijanpohkeitaan Terveyskauppa Ikivihreän edustalla, pursuten räjähtävää kiihtyvyyttä ja yli-inhimillistä suorituskestävyyttä. Niillä itsevalaisevilla haloilmiöhampailla olisi voinut valaista koko Suomen jopa kaamoskuukausina! Kuinka priimaluokkaisia siittiöitä niiden ihonmyötäisten pyöräilysortsien alta mahtoikaan löytyä! Voi miten kaunis kansa meistä tulisikaan, jos heittäisimme kaikki läskit, vammaiset ja hevarit lihamyllyyn, ja palkkaisimme Markus Pöyhösen lykkimään pyöräilysortsiensa alle piilotettua energisenä sykkivää namikeppiään jokaiseen naimaikäiseen Suomi-neitoon. Ah sitä häikäisevähampaisten, värähtelevälihaksisten pikku-Pöyhösten määrää, jos tarttuisimme tähän ainutlaatuiseen rodunjalostusmahdollisuuteen! Pelkkä ajatus tästä saa patrioottiset kiitollisuuden kyyneleet juoksemaan poskillani. Oi Markus, oi Markus!
Niin, se loputtoman valkoisen hammasrivistön aiheuttama hetkellinen sokeutuminen esti minua huomaamasta, että kyseessä olikin vain reealikokoinen pahvi-Markus. Pahvi-Markus mainosti siinä terveyskaupan edustalla jotain plasebomultivitamiinia.
Väännetäänpä vielä rautalangasta, että kyseinen herra Pöyhönen, niin pahvisena kuin lihallisenakin, on mielestäni malliesimerkki kertakaikkisen etovasta solariumtinttitukkakloonista.
Hyi että. Hyihyi. Vähemmän lihaksia, vähemmän urheilua, vähemmän hampaanvalkaisua, vähemmän rusketusta, vähemmän Barbie & Ken -meininkiä ja ENEMMÄN TUKKAA, kas siinä oiva resepti tyydyttävämpään ulkonäköön.
Tämähän oli sitten täysin pinnallinen ulkokuorianalyysi, joka tylysti jätti Pöyhösen henkiset resurssit täysin huomioimatta. Varmasti oikein kiva ja syvällinen poika. Lukee juoksuvuoroa odotellessaan Nietzschen Ecce Homoa ja kehottaa voitonpuheissaan ihmisiä ostamaan Reilun Kaupan tuotteita ja muuttamaan elintottumuksiaan, jotta kasvihuoneilmiön kerrannaisvaikutukset eivät tuhoaisi maapalloamme. Varmasti.
(Ilmassa on ehkä pientä kärjistyksen makua, mutta tajusitte varmaan pointin.)
Tämän tekstin suojeluspyhimyksenä toimi sitten pahvi-Markus. (Kenties vasten tahtoaan, mutta en ole kiinnostunut pahvisten suojeluspyhimysten henkilökohtaisista preferensseistä. Puoliksi siksi, etten usko suojeluspyhimyksiin, puoliksi siksi, etten usko pahvisten entiteettien omaavan minkäänlaista tahtoa, jonka vastaisesti voisin toimia.)
Mahtaisikohan Terveyskauppa Ikivihreä luovuttaa pahvi-Markuksen minulle, kun vitamiinimainoskampanja loppuu? Voisin viedä Markuksen Turku-kotiini ja pistellä sitä neuloilla aina geneerisyydenvastaisten angstiolotilojen yllättäessä. Tai voisin piirtää sille Hitler-viikset.
Se voisi toimia oman kannettavan kaasukammioni ovimiehenä.
(Mulla taitaa olla joku kaasukammiofetissi?)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti