Yhtäkkiä minulle selkenee, että minä haluan pallon

"Miehet pitävät harvoin kesäkurpitsoista."

Oi tässä Subin uudessa ranskalaisessa sarjassa on Audrey Tautou. Ja sillä on palmikot.

Mm. Kaikenlaista. Vaikeaa löytää ajatuslankakerän päätä. Varsinkin jos lankakerästä on ehditty kutoa pipo jossain siinä ajatusprosessin edistyessä. Punainen pipo.

Oli aika ihanaa. Oli aika ihanaa perjantaina, oli aika ihanaa lauantaina, oli aika ihanaa sunnuntaina ja oli aika ihanaa vielä maanantainakin.

Vähänkö tykkään teestä ja nuudeleista. Vähänkö tykkään syödä nuudeleita ja juoda teetä sängyssä yhden kivan kanssa. Ja vähänkö en välitä, vaikka käytänkin vähänkö-sanaa virkkeen alussa ihan debiilisti. (Ok, jäin kiinni. En pysty kirjoittamaan huonoa suomea, ellen heti perässä mukahuolimattomasti korosta olevani varsin tietoinen tekemistäni konventiopoikkeamista. Mieluiten myös kompensoin norminvastaisten puhekielen ilmaisujen aiheuttamaa epävarmuuttani mentaalista superioriteettia manifestoivalla kvasi-intellektuellisti sublimoidulla - mutta kuitenkin drastisesti informaatioköyhällä ja vain geneerisen sentraaliseen sanastoon fokusoituneella - sivistyssanakäyttäytymisellä.)

Tykkään hattumiehistä muuten. Ja silinterihattumiehistä. Ja taikurinhattumiehistä aivan erityisesti. Ainakin siitä Muumien Taikurista, joka ratsasti pantterillaan Kuuhun etsimään kuninkaallista rubiinia. (Turhaan, koska rubiini oli Tiuhdin ja Viuhdin matkalaukussa.) Kaikki sympatiat Taikurille. Ja sen hatulle, oli niin kivaa kun Taikurin hattu ajelehti joessa ja vesi muuttui vaapukkamehuksi ja munankuoretkin muuttuivat hatun sisällä pilviksi ja sitten Muumipeikko ja kumppanit kruisailivat pilvillään puidenlatvojen korkeudella.

Yliopistolla oli tänään vähän ankeaa, kun ei enää ollutkaan henkilökohtaista assistenttia tuomassa sympatiaa ja nenäliinoja helpottamaan tukkeutunutta ja hellyydenkipeää oloani. Päiväni kului lähinnä oraalisten hengitystoimintojen ylläpidossa (nasaalinen väylä käyttökelvoton) sekä kuumien ja kylmien kuumeaaltojen vuorottelun seuraamisessa. Päivän kohokohta oli, kun fonetiikan professori sanoi "Paska". Päivän kriisiärsyke löytyi postiluukusta, pelottava käsinkirjoitettu vuokranmaksusta muistuttava kirje, jossa luki "Eräpäivä: Heti!!!". (Ok, ei kirjeessä oikeasti ollut yhtään huutomerkkiä, mutta jotenkin se huokui hirmuisen jäätävää karmaa...mikä saattoi ehkä mahdollisesti johtua siitä, että vuokrani oli kahdeksan päivää myöhässä. Hö, luulin että äiti muistuttaisi, kun vuokra täytyy maksaa, mutta ei se muistuttanutkaan. Se ehkä luuli, että olen itsenäinen ja organisointikykyinen.)

Uih, täällä asunnossa on kaikenlaisia jälkiä. Muistijälkiä. Keltaisia muistilappuja katossa ja Islannissa. Hiilihapotonta Dr Pepperiä jääkaapissa. Nuudelinmurusia ja säädyttömiä oheismateriaaleja lattialla. Reiällinen paita kylppärissä, niin ja hammasharja. Oi. Kivaa. Nettikin vielä. Ilman sitä kivaa jonottaisin varmasti vieläkin Aurian asennusneuvontapuhelimen linjoilla ja kuuntelisin What a wonderful worldia, koska "Kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja, mutta odotattehan linjoilla vielä toiset viisi tuntia niin mahdollisesti suvaitsemme vastata puheluunne".

Joskus melkein tuntuu siltä, että olen osa jotain palapeliä. Että melkein jopa olen sopiva pala johonkin tiettyyn väliin. Se tuntuu kivalta.

(Avasin juuri Supernaiivin ja tulin hirmuisen iloiseksi.)