Uuh, olin Klubilla Saran keikalla ja se oli nannaa. Taidekouluelementit ehkä hieman hautautuivat liveriehunnan alle, joten lavanreuna täyttyi epileptisesti moshaavista pitkätukista. Ja päällevyöryvistä naarasvalaista. Mutta hienoa kuitenkin, kyllä ne sivummalla poseeranneet art school -homotkin varmaan olivat tyytyväisiä. Näin vaikka mitä ihmisiäkin. Yhdellä kivalla oli ihanaihana lävistys silmäkulmassa. Juttelin sen kanssa Weltschmerzistä. Miten intellektuellia. (Vähemmän intellektuellia on, että kirjoitin tuon varmasti väärin.) Sitten törmäsin erääseen vanhaan, ömh, runonlausujaihmiseen. (Katu-uskottavuus potenssiin nelkytkaks, mulla on runonlausuntakilpailuissa tavattuja taidehomoystäviä.) Mutta niin. Aah, ennen Sara-elämystä korviani hellittiin myös erään, hm, nousukiidossa olevan bändin akustisilla demoversioilla. Vilpittömästi onnea maailmanvalloitukseen niillekin herroille. (Toivottavasti maailmanvalloitus tapahtuu lähivuosina, sillä opiskelijabudjettini pysyy kasassa vain, jos saan myytyä Herra Basistin elämän Seiskalle korkeaan hintaan.) Eli siis ei mitään asiaa tälläkään kertaa, loppu.
Eikun sellasta vielä, että Jorma kuulosti ihan Kirkalta Sinä sanot -biisin korkeissa kohdissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti