Mgh. Ei mitään. No jotain pientä ja mitätöntä ehkä.
Monta päivää sitten ostin kahdet kengät Jeesus-kirppikseltä. Nahkaiset (pohjassa lukee Original Mustang made in Finland) maksoivat 4 e ja kankaiset 1 e 50 snt. Ostin myös yhden aggressiolasin (50 snt), mutten ole vielä tuntenut tarvetta pirstoa sitä.
Tänään vahingossa kuolasin lattialle kun ajattelin tosi kovasti.
Olin mielenosoituksessa opintorahan korotuksen puolesta. Tuhannen muun muurahaisen kanssa. Melko laimeaa. Ei yhtään palamaan sytytettyä kansanedustajaa/ hakaristiä/ ratsupoliisia.
Ylipäätään on alkanut turhauttaa tuo yliopiston laimean mielipiteetön lammasmentaliteetti. Tytöt kopioivat sievillä pikku kynillään Suurien Auktoriteettien sanelemat asiat sieviin pikku vihkoihinsa, ja rankimmat päänsisäiset ajatustaistelut käydään aiheesta "Alleviivaisinko tuon otsikon pinkillä vai sinisellä Stabilolla?". Risoo, varsinkin kun olen itse ihan samanlainen ihan sama -ihmislammas. Paitsi että käytän vain rehellisen mustia tusseja. Ja välillä en tee lainkaan muistiinpanoja, vaan piirrän koko luennon ajan abstrakteja aaltoliikematoja vihkoni sivut täyteen! Rebel to the grave!
Kun ei vaan kiinnosta. Ei kiinnosta nouseeko joku opintoraha. Jos ei nouse, niin ok, ei sitten. Ostan ehkä seuraavat kuusi vuotta leipää vain kauppahallin "Eiliset, eilisen eiliset, kivikovat ja homeiset leivät puoleen hintaan" -tarjouskorista, mutta ihan sama, ei kiinnosta. Elämänlaatuni on ehkä vähän paska seuraavat kuusi vuotta, mutta ihan sama, ei kiinnosta.
Olisi ihan kiva jos joskus kiinnostaisi.
...Ja niinpä ilostuin tosi kovasti, kun eräs feministi (krhm, naistutkimuksen opiskelija) hermostui huomatessaan, että minä ryystin aamukahviani Matti Vanhanen -pahvimukista. Enpä ollut edes huomannut kanniskelevani kätösissäni poliittista kannanottoa, keskityin niin antaumuksella mukin sisältämään kofeiiniliemeen. Tuli tosi hyvä mieli, kun tämä feministisesti suuntautunut henkilö suorastaan kiivastui ja esitti Oman Mielipiteen koskien Matin konservatiivisia arvoja. Lisää sellaista! Lisää provosoituvia ihmisiä ja kiivastelua! Voisin ehkä mennä jonain päivänä naistutkimuksen luennolle Matti Vanhanen -valomainokseksi pukeutuneena.
Mutta tuostakin feminististä on varmaan viikko aikaa, eikä se jälkeen ole juurikaan näkynyt mielipiteitä. Mm, joo joo, ehkä puolitiedostamattomat ennakko-oletukseni yliopiston suhteen olivat hieman kivikautisia. Luin tietenkin lukioaikoina L. Onervan Mirdjaa, jossa moderni nainen vallankumouksellisesti murtautui yliopistomaailmaan, ja jossa jokainen jazzin säestämä ja absintin makuinen keskustelu ravisteli maailmoja. Eihän tuonkaan kirjan kuvaamasta maailmasta ole kuin melko tarkalleen sata vuotta aikaa...Missä välissä absintti ehti muuttua vähäkaloriseksi päärynäsiideriksi ja rajojarikkovan uudistusmieliset yliopisto-opiskelijat mekaanisesti kalvoja kopioivaksi lammaslaumaksi? Missä välissä 20-luvun baskeripäisten Tulenkantajien - Waltari, Vala ja Kailas nyt muistuu mieleen - futurismin ja dadaismin uusia tuulia ihannoineet kahvilakeskustelut kuivuivat kasaan ja modernien aatteiden tulisoihtu vaihtui halvaksi sytkäriksi, jolla korkeintaan sytytetään hermosavuke kahden kuivan luennon välillä? Ja ennen kaikkea: Missä välissä tästä tekstistä tuli näin käsittämättömän surkeita kielikuvia kierrättävä teennäinen ja älytön paasaus?
Kyllä nyt on pohja saavutettu. Pohja saavutetaan juuri sillä hetkellä, kun harhaiset sormet naputtelevat ruutuun sanat "modernien aatteiden tulisoihtu". Sitten harhaiset sormet heräävät tajuamaan, mitä juuri tuli tehtyä, ja ainoaksi ratkaisuksi jää tunkea tuo "modernien aatteiden tulisoihtu" hyvin, hyvin, hyvin syvälle sinne, minne tällaiset jutut nyt yleensäkin tungetaan.
Nyt väsyttää. Ja nälkäkin on vähän. Varsinkin yhdenlainen nälkä, johtuen eräästä lentokalasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti