Kauhia eksistentiaalinen kriisi. Eksistentiaalisbigbrotheraalinen kriisi. BB:n realityntekijäsedät voisivat hieman pohtia, miten pieni addiktoitunut sielunpuolikkaani traumatisoituu kaikista näistä uusista kommervenkeistä. Kroisokset ja slummilaiset -viikkotehtävä aiheutti vakavaa tarvetta päästä Freudin sohvalle tyhjentämään alitajuntaani. Pelkkä Sorella-nimen kuuleminenkin saa minut fantasioimaan vaaleatukkaisten opettajattarien fileroimisesta jäätelöautotunnarin tahdissa. Ja nyt viisi uutta asukasta! Viisi vuotta lisää terapiantarvetta! Toiset viisi vuotta siitä helvetin taikametsästä. Ja vielä viisi lisää lapsuuden joulukalentereiden Histamiini-hevosesta. Kip kop kip kop!
Vähän ehkä tyhmää dokumentoida näitä juttuja tänne viikon viiveellä (kielitoimisto tunkekoon sen viipeellä-muodon peppuun), varsinkin kun tuo toinen puoliskoni ehti jo päiväkirjailemaan kaiken essentiaalisen. Tällä kertaa siis poikkeuksellisesti viittaan 'toisella puoliskolla' itseni ulkopuoliseen entiteettiin enkä sivupersoonieni ja mielikuvitusystävieni riemukkaaseen joukkoon. Toisaalta jos olisi olemassa sellainen jana, jonka toisessa päässä olisin minä ja loput maailman ihmiset olisivat janalle ripoteltuja pisteitä , niin Lauri-piste olisi kyllä suorastaan oman pisteeni päällä. Tai sisällä. Joten kumitankin tuon 'ulkopuolisen entiteetin' pois ja vaihdan tilalle niin-sisäpuolinen-kuin-ulkopuolinen-vain-voi-olla -entiteetin. Tai siis. En oikeasti kumittanut, mutta leikisti. Harjoitan henkistä ajatusten kumittamista, mutta jätän kaikki hylätyt ajatuksentyngät deletoimatta, jotta jälkipolvet voisivat pällistellä ajatusratojani niiden kaikessa käsittämättömyydessä, ilman että yksikään nyanssi vaipuu unholan sumunsinisiin laaksoihin. Ja kanjoneihin. Ja...joenuomiin. Ja Mariaanien hautaan, joo, syvin mahdollinen syvänmerenhauta, sinne kun jotain vajoaa niin se on bye-bye! 11 521 metriä.
Mutta niin. Tykkään ihan hirmuisesti Aurajoesta. Varsinkin illalla, kun kaikki ravintolalaivojen karnevaalivalot heijastuvat veden pintaan. Turku on yhtäkkiä jossain kaukanakaukana ja sitten pariisilainen bateau-mouche lipuu sieltä sillan alta ja joku japanilainen turisti vilkuttaa sieltä ja ottaa kertakäyttökamerallaan kuvan musta ja Laurista, kun me istutaan siinä Seinen rannalla, rive gauchen puolella. Vilkutan takaisin japanilaiselle. "Les japonais et ses cameras, ils sont partout", sanon Laurille. "Comme les fourmis", se vastaa hajamielisesti. "J'ai froid", huomaan äkkiä. "C'est l'automne, chérie. Du thé?" Lauri ehdottaa, ja kävelen sen kanssa Pont-Neufin yli rive droiten puolelle. Illan viimeinen bateau-mouche kulkee sillan alta. Vilkaisen vielä Seineä, sitten kävelen Laurin kanssa Tuomiokirkon edestä Hämeenkadulle ja Siwan kautta kotiin.
Ai niin, olin yhden kivan ihmisen kanssa katsomassa Kauko Röyhkää Klubilla. Se oli aikamoinen mies. Ehdottomasti lempimieheni yli 45-vuotiaiden sarjassa...jossa ei tosin taida vielä muita miehiä ollakaan. Ellei Hannibal Lecteriä lasketa.
Fonetiikka onkin kivaa. Viimeksi fonetiikan tunnilla joku ihanaääninen partatyyppi intti asioista fonetiikkatädin kanssa, ja fonetiikkatäti vastasi partatyypille jotain, mikä sisälsi sanan vokaaliavaruus. Vokaaliavaruus on mielestäni todella esteettinen sana. Tulin siitä hirmu iloiseksi, ja nyt olen jälleen motivoitunut oppimaan kaiken palatoalveolaarisista klusiileista ja varsinkin komplementaarisesta distribuutiosta. Jälkimmäinen siksi, että fonetiikkatädin mielestä komplementaarinen distribuutio on aika romanttinen juttu, ja olen ihan samaa mieltä. Komplementaarinen distribuutio tiivistää koko tämänhetkisen elämäni täydellisesti: On olemassa minua kompletoiva ihminen, sellainen palapelistä puuttunut komplementaarinen pala, mutta välillämme on junamatkan verran distributiivista tilaa. Ihan oikeasti, hassu juttu. Komplementaarisen distribuution määritelmä: Kaksi samankaltaista äännettä (no, ihmistä), jotka a) eivät ole oppositiossa ja b) esiintyvät eri ympäristössä.
Kuinka ymmärrettävä olenkaan. Sanokaa "Hep" jos haluatte, että kerron teille lisää fonetiikan ihmeellisestä maailmasta.
Mansikkabanaanivadelmakermakakku kuittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti