Ah, luvassa muutama aasinsilta.
"Haluat että mä laitan sen sun suuhun" sanoo pikkupoika juuri TV-ruudussa. Willy-valaalle. On siis jälleen aika jokakuisen Free Willyn. Willy-valas on aika kuiva hahmo märästä ympäristöstään huolimatta. Näyttäisivät sitä kiinnostavampaa Willyä, Willy Wonkaa.
Kävin katsomassa Charlie et la Chocolaterien Pariisissa edelliskesänä, ja ennen leffaa söin pistaasipähkinäpehmistä siinä leffateatterin edessä. Se oli vaaleanvihreää. Willy Wonka oli aika namusetä. JA myös Marilyn Manson pyrki kyseiseen J. Deppin nappaamaan leffarooliin. Se vasta olisikin ollut herkkua.
Suklaatehtaasta pääsemme siirtymään edellisiltaisiin kulinaristisiin elämyksiin quotoimalla Willy Wonkaa: "Everything in this room is eatable. Even I'm eatable. But that is called cannibalism, my dear children, and is in fact frowned upon in most societies." ...Hannibal "Cannibal" Lecter, ihanaisin ihmissyöjä kautta aikojen, sulostutti tv-ruutuani eilen kahden leffan verran. Olisi se hienoa omistaa sellainen matkakokoinen paristokäyttöinen dr. Lecter, joka voisi pimeinä öinä toimia iltasadunlukijana ja toistella fraaseja kuten "Well, Clarice - have the lambs stopped screaming?" ja " On a similar note I must confess to you, I'm giving very serious thought... to eating your wife". Parasta olisi päästä Lecterin pään sisälle, kurkistelemaan Lecterin marmorisen muistikirjaston salaisiin kansioihin. Vaihtoehtoisesti Lecter voisi muuttaa kirjastoineen oman pääni sisälle.
Pieni kulinaristinen hierarkiani:
Willy-valas: Voisin syödä sen, jos joku fileroisi puolestani. (Onko valaissa ruotoja?)
Willy Wonka: Saa milloin vain tulla valuttamaan suklaakastikettaan reidelleni. Maistaisin myös sedän tikkaria.
Lordi Voldemort, vieraileva stara: Söisin Harry Potterin, jos tämä setä pyytäisi.
Marilyn Manson: Pilkkoisin sydämeni sentti-kertaa-sentin kuutioiksi ja jakelisin ne pikkulinnuille saadakseni Mansonin nauttimaan kanssani kello viiden teetä. (Quoting myself)
Hannibal Lecter: Olen milloin vain valmiis nauttimaan Tohtori Lecterin kanssa illallisen, jonka alkupaloina tarjoillaan omat munuaiseni cocktail-tikkuihin työnnettynä, pääruokana liekitettyä sydäntäni ja jälkiruokana vaikka friteerattu virtsarakkoni.
Uusi lempparikäsitteeni: The aestheticization of violence.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti