Minulla ja Herra Wittgensteinilla, tuttavallisemmin Ludwigilla, on joskus ollut pientä katsantokantojen eriäväisyyttä, pientä särinää yhteisellä taajuudellamme, pientä erimielisyyttä todellisuuden rakennuselementtien järjestäytymisestä ja maailmankaikkeuden tekstuaalisesta konstruktoitumisesta. No, se on nyt kaikki taaksejäänyttä elämää. Minä ja Ludwig olemme löytäneet yhteiseen sävelen, tai toteaisinko jopa kuivan ironisesti, että olemme löytäneet yhteisen kielen. Myönnän, että antikielifilosofisella kaudellani saatoin käskeä Ludwigia tunkemaan Tractatus Logico-Philosophicuksensa syvälle perseeseen, mutta nyt olen valmis myöntämään virheeni ja toivonkin, että Ludwig ottaa Tractatus Logico-Philosophicuksen pois syvältä perseestään. Minä ja Ludwig, meillä on eromme, mutta myös yhtäläisyytemme...perheyhtäläisyytemme! Ja yhdessä Ludwigin kanssa me hiljenemme asioista, joista me emme puhu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti