Peräpääotsikko

Möh, ehkä pakko kirjoittaa jotain, kun tuo yksi tuottaa keskimäärin kolme merkintää päivässä. Siitä seuraa suorituspainekattiloita. Ja alemmuuskompleksilukuja.

Ulkona on ihan lumisotatila. Pyöräni jäätyi yliopistolle. Eilen sai kahlata kainaloita myöden loskassa, tänään jäätävä pohjoistuuliajokoira meni aina luihin ja atomiydinkokeisiin asti. Luihin ja ytimiin. Siis. Lisäksi Signumin rappuset olivat saaneet vekkulin jääkuorrutuksen, joten luistelin ne alas peläten kaatumisesta seuraavaa siemensyöksylaskua. En halua olla se epäkatu-uskottavuuspula-aikamatkatoimistosihteeri äh no paska. Niin sitä vaan, että olisi aika epäcoolia kuolla rappusiin liukastumalla.

(Niin tosiaan. Tämänpäiväinen äidinkielilävistyksen harhaoppitunti oli niin vangitseva, että piirtelin ajankulukseni psykedeliavänkyröitä ja keksin kolmi- tai useampiosaisia yhdyssananvapauksia. Yhdyssanoja. Niin että siksi. Jos huomasitte.)

Joku äidin tuttu kuoli donitsiin tukehtumalla. Olikohan se Arnold'sin donitsi? Nam. Yksi päivä Laurin kanssa oltiin aika tuulipukupariskunta ja käveltiin sateessa Hansaan asti vain ostamaan Arnold'sista donitseja. Kotimatkalla tuntui kuin olisi kantanut lasta kotiin synnytyssairaalasta. Tai no, kuutta kuorrutettua lasta joissa oli keskellä reikä. Osa ruskeita, osa valkoisia. (Voiko synnyttää kuutoset niin, että kolmen lapsen isä on tummaihoinen ja kolmen valkoihoinen?) Äidinvaistoni heräsivät heti sillä hetkellä, kun Arnold'sin kätilö lapioi valitsemamme pienokaiset laatikkoon. Pelkäsin tosi kovasti, että sadesäästä johtunut kosteus sulattaa kuorrutukset kotimatkan aikana. Tiedätte varmaankin tunteen? Donitsikuorrutteen sulamispelko, erottamaton osa inhimillistä eksistenssiä. Ja sitten kotona minun ja donitsien välinen vuorovaikutussuhde kulminoitui syömiseen ja sitä seuranneeseen pahoinvointiin. Sitä kutsutaan elämän kiertokuluksi. Kannibalismi olisi varmasti yleisempää Suomessa, jos lapsia myytäisiin lasikuvun alta 1,20 euron hintaan. Varsinkin jos niissä olisi nonparelleja.

(Eräässä suomalaisessa kaupungissa donitsit muuten tarjoillaan koiran vesikupin kautta kierrätettyinä. Kerron ihan vaan siksi, että vältytte kulttuurishokilta jos joskus tällaiseen törmäätte. Uitettu donitsi on osa suomalaisen ruokakulttuurin monimuotoisuutta, haukatkaa sitä yhtä hyväuskoisesti kuin minä haukkasin omaani. Eräässä suomalaisessa kaupungissa myöskin puhutaan hieman perverssihtävää murretta.)

Ihmissuhteet ovat aika jännä juttu. Tämäkin yksi saa minussa aikaan jokseenkin epänooramaisia ilmiöitä. Identiteettikriisikeskus! Todistustenjakojäännöserämaa! Alkueläintarhatäti! Hautakammiovärinähälytys! ...Asiaan, anteeksi keskeytys, tuli äkkinäinen yhdyssanaseppoilutarve. Niin siis, olen ollut havaitsevinani jonkinlaista kasvavaa läheisyydenkaipuuta ja jopa eräänlaista sitoutumishalun esiastetta. Minuuteni shakkinappulat ovat järjestäytyneet uudelleen ruutukuvioisella sotatantereellaan, tai jotain sellaista. Vaikken edes osaa shakkia. (Miksi se muuten on shakkimatti, eikä shakkipekka tai shakkielmeri?) ...Jotain ristiriitaista on meneillään. Toisaalta havaittavissa on kasvavaa ritaritarvetta ja Nainen Hädässä -efektejä, toisaalta olen jo vakiinnuttanut paikkani tämän parisuhteen miehenä. Tapan mutanttikärpäset kun tuo toinen ei uskalla, ja nukahdan ensimmäisenä seksin jälkeen. Ja näytän Sinkkuelämän kaljulta läskiltä juutalaiselta. Koskakohan penikseni alkaa kasvaa?

Tähän loppuun vielä jotain. Hm.

Kevätaamuerektio! Häpykumpupilvi!

Terkkuja kaikille ihmisille.