Tiesitkö että hait ovat tosi aistikkaita, tiesitkö että hait syövät toisiaan kohdussa?

Juon übervahvaa pikakahvia ja taustalla Tuomas laulaa ettei tämä elämä taida antaa toista yritystä. Eipä taida eipä taida eipä taida.

Vuorokausirytmini tuntuu käyneen tehosekoittimessa. Tässä resepti kaikille kokkitytöille ja -pojille: Ota lähemmäs 40 putkeen valvottua tuntia, sekoita noin 16 tunnin unimaratonin kanssa ja lisää joukkoon pussillinen (100g) Pirkan murukahvia. Nauti (kuumana, haaleana ja kylmänä vaihtelun vuoksi) ja kärsi.

Kyllähän sitä joskus miettii omaa mielenterveyttään ja kieroutunutta motivaatiotaan, kun huomaa vielä aamuviideltä valvovansa googlettamassa kuvaa Pikku Prinssi -kirjan intialaisesta kansi-ikonografiasta selvittääkseen käännöstyötään varten, onko sillä helvetin prinssillä kyseisessä kannessa punainen tukka vai punaruskea iho. No, selvisi että niitä intialaisia kansiversioita on olemassa miljoona ja yksi, ja että yhdessä pikku prinssi tosiaankin on punatukkainen.

(Hitto omistaisinpa sellaisen nopeuspelin, jossa näpytellään niitä vilkkuvia valoja. Tiedättehän, se laite jota humaltuneet sedät ja tädit käyvät ruotsinlaivalla näpyttelemässä hetkeä ennen sammumistaan, saavat tulokseksi "Olet nopea kuin kilpikonna" ja oksentavat vimmastuksissaan koneen päälle. Sellaisen haluaisin. Voisin kanavoida kaiken päämäärättömiin elämänsijaistoimintoihini (lue: galleriakyttäykseen) tuhlaamani ajan sen nopeuspelin hakkaamiseen. Hakkaisin niitä valoja elämän tappiin asti ja tuntisin, että elämälläni on joku funtio.)

"Ole joko osa ratkaisua tai osa ongelmaa", sanoo Dr. Phil tuossa ruudussa. Aamen.


Ostoslista:

- nenäliinoja
- Tårta på tårta -ep
- vyö (hei jos jollain on havaintoja mun niittivyön olinpaikasta, niin kertokaa toki.)
- Litteraturens historia i världen -kirja
- Panadolia (Burana ei sovi verelleni.)
- maitoa
- haahaa, luulitte kuitenkin että laitan tähän "elämä", mutta enpäs laittanutkaan, haahaa siitäs saitte.


Ja vieläkin taustalla soi Sydän, Sydän. Herrojen S-Osiksen keikka oli niin kertakaikkisen, hm, sydämellinen. Alastomuutta, pipareita, mistelin alla pussaavia poikia ja ihan parasta progehenkistä vinoheviä tai mitälie poukkoilevaa mielipuolissävytteistä synkkäilyhassuilua. Oi kun se oli kivaa. Tykkäsin ihan sikana. Ja muurahaisena. Ja tiikerinä ja jäniksenä ja koirana. Hirviönä. Kissana ja hiirenä myös tykkäsin. Ja haina, joka ei ole kala. Eikä paha.

No eipä taida eipä taida.