Päivän tarjous: koottava tee-se-itse-itsemurha

Meinasin lakata hengittämästä yliopiston pääkirjastossa tänään. Saattaa olla että ikivanhan Goethen biografiatiiliskiven välistä pöllähdellyt vuosisatojen tomu oli osasyyllinen, mutta enimmäkseen hengittämättömyyteeni johtui pelottavasta lukusalihiljaisuudesta. Miten ihmiset voivatkin olla niin hiljaa? Myönnettäköön, että Goethen angstit jäivät vähäiselle huomiolle, kun keskityin lähinnä hengityksensäätelyyn. Hengittäminenkin muuttuu urheilusuoritukseksi, kun sitä alkaa liikaa ajatella. Varsinkin jos ympärillä istuu kuolemanhiljaisten hengittämättömien silmälasipäiden armeija lukemassa jtn Aristoteleen alkuperäiskielistä Metafysiikkaa. Ne käänsivät sivujakin ajatuksen voimalla.

Huomaan että iänikuinen 24/7 telkkarihuudatukseni alkaa kantaa hedelmää: seesteisen mielenrauhan sijaan hiljaisuus aiheuttaa minussa astmaattis-psyykkistä hermoromahtelua. Lukusalin seinäkellon tikitys kaikui hyllyvälistä toiseen kuin kiinalaisen vesitippakidutusmenetelmän yksitoikkoinen tip-tip-tip-tip-tip-tip-tip-tip-tip-tip-tip-tip-tip-tip.

Sellaisia ongelmia.

Pitäisi vielä väsätä se 10-sivuinen Goethe-analyysi. Ajattelin kirjoittaa sellaisen pienen hilpeän itsemurhaukseen fokusoidun pläjäyksen ja ehkä vähän valoittaa ns. Werther-efektiä.

[ Kyseinen nimitys viittaa Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset -kirjan julkaisun jälkiaallokkoon: kirjassa Werther ampuu itsensä kirjoituspöydän äärellä, pukeutuneena siniseen takkiin ja keltaiseen liiviin. Kirjan julkaisemisen jälkeen (1774) sinisen takin ja keltaisen liivin yhdistelmästä tuli suorastaan muotivillitys. Vaatetus ei kuitenkaan ollut ainoa kirjan (mahdollisesti) aikaansaama ilmiö: Muutaman seuraavan vuoden aikana satojen nuorten miesten tiedettiin/huhuttiin tehneen imitaatioitsemurhan ampumalla itsensä kirjoituspöydän äärellä, pukeutuneena samaiseen sinisen takin ja keltaisen liivin yhdistelmään. Ja myöhemmin Werther-efekti, copycat suicide, toistui mm. kun nuoriso tappoi itseään Kurt Cobainin mallin mukaan. Tähän voisi ehkä vielä sanoa jotain ihmisen laumaeläimellisyydestä ja massatyperyydestä, mutta enpäs kuitenkaan. ]