26. marraskuuta 2005

Hei tonttu-ukot hyppikää

Eilinen pikkujoulupippalointihässäkkä paljastui aamuyötä lähestyttäessä suorastaan onnistuneeksi. Jospa nyt hieman kertailisin illan kulkua tähän, jotta kaikille aikaisessa vaiheessa sammuneillekin tarjoutuu näkökulma illan tapahtumiin. Hitaanpuoleisesti käynnistyneen juhlintamme alkumetreihin kuului suoristusrautatunteilua, naisellisen epäloogista autoilua eri kohteiden välillä ja yksi tuntematon mies autossani. Oikeaan osoitteeseen päästyämme tapahtumat etenivätkin normaaleja ratojaan : Eräs sauvolainen pyöri pitkin lattioita jo ennen yhdeksää ja toinen sauvolainen koki tarpeelliseksi oksentaa kanssajuhlijoidensa vaatteille. Herra Isäntä (myöskin sauvolainen) paistoi puolen yön aikoihin kyljyksiä Atria-esiliinassa, ruokaili, oksensi ja sammui.

Pikkujoulutunnelmaa loivat päästä päähän kulkeneet poronsarvet, possunaamari, "tahmeaa kohtaa" painettaessa joululauluja soittanut kravatti sekä T:n äidin karvalakki, johon minäkin kovasti tykästyin. Kaksi mukavaa herraa naurattivat minut kuoliaaksi koulupäiväkrapulaa ja sipsikulhoihin oksentelua koskeneilla jutuillaan, ja kolmas herra teki päätelmiä hiusteni perusteella: "Hei sulla on tollanen kasaritakatukka, kuuntelet varmaan The Clashia ja Ramonesia?" Erään neidon tissejä käytettiin tuhkakuppina, ja erään toisen neidon kanssa harrastin (ainakin miesten tulkinnan mukaan) kuumaa lesboseksiä. Välillä kuskasin ystäviäni Tammariin roskaruokailemaan, ja tällä reissulla E:n poikaystävä kertoi haluavansa näyttää Tina Turnerilta, mikä on tietenkin hyvin yleinen ja ymmärrettävä toive.

Vielä myöhemmin pohdiskelimme pienen autoni uumenissa muun muassa niinkin perimmäisiä kysymyksiä, kuin että kuinka monta reikää meissä autooni ahtautuneissa oli yhteensä. Montahan niitä oli. Joskus aamuyöllä lähdin erään herrasmiehen kanssa Nesteelle paninille ja kahville, mikä osoittautuikin hyväksi ideaksi. Olisin voinut istua tyhjällä huoltoasemalla vielä toisenkin tunnin maailmaa ja pastareseptejä pohtimassa, mutta äitini mielenrauhan takia kotiin oli lähdettävä. Köröttelin kotiin hyväntuulisena ja pirteänä, muistaakseni joskus neljältä aamuyöllä.

Ei kommentteja: