Kirjoitin eilen tänne syväluotaavan tunnustuksellisen sielunanalyysin ja painoin Hyväksy-nappia. Ikävä kyllä kirjautumiseni ei ollut enää voimassa, ja sisäisen maailmani sanallinen inkarnaatio hävisi jonnekin nettiavaruuden syövereihin. Hakkasin päätäni seinään ja vannoin, etten ikimaailmassa enää sorru kirjoittamaan tänne sanaakaan.
Olen ilmeisesti elänyt aivan informaatiopimennossa, koska en tiedä minkälaiseksi teinix-ihkuttajien turhuudenpesäksi tämä Päiväkirja on jo ehtinyt profiloitua. Onneksi elän niin laput silmillä, etten luultavasti tule koskaan tietämään, että pirston nyt omatoimisesti kivenkovan truu-imagoni tänne kirjoittamalla.
Hain eilen Stupidosta tilaamani Thursdayn levyn. Musiikin lisäksi tykkään levypakkauksen visuaalisesta ilmeestä, joka tosin herättää minussa pientä epäilyä mahdollisen tarkoitushakuisella rosoisuudellaan. "Hei tehdään sellainen mukarankka ja mukailluusioton package, joka vetoaa kaikkiin tiedostaviin angstipelleihin ihan kybällä niinqu!" Yritän vain sanoa, että vaikka kaupallinen anarkismi uppoaa minuun kuin veitsi kuumaan voihin, tuntuu se silti hieman paradoksaaliselta.
En jaksanut eilen ryhtyä minkäänmoiseen yöjuoksenteluun. Höpisin T:n kanssa mesessä plan B:stä, tuoreen lihan iloista ja kaikesta sellaisesta. Se oli varsin mukavaa. Tunnen pitkästä aikaa olevani jotenkin elossa. Pelkästään positiivista, että pystyynkuolleet ihmissuhteet välillä lakaistaan pois näyttämöltä. Siitä oli muutenkin muodostunut sellainen sijaistoiminto ja tekosyy olla tekemättä mitään.
Nyt voi taas unelmoida. (Ja sitä olenkin harrastanut melkoisesti, kiitos erään ihmisen.)
Olen ilmeisesti elänyt aivan informaatiopimennossa, koska en tiedä minkälaiseksi teinix-ihkuttajien turhuudenpesäksi tämä Päiväkirja on jo ehtinyt profiloitua. Onneksi elän niin laput silmillä, etten luultavasti tule koskaan tietämään, että pirston nyt omatoimisesti kivenkovan truu-imagoni tänne kirjoittamalla.
Hain eilen Stupidosta tilaamani Thursdayn levyn. Musiikin lisäksi tykkään levypakkauksen visuaalisesta ilmeestä, joka tosin herättää minussa pientä epäilyä mahdollisen tarkoitushakuisella rosoisuudellaan. "Hei tehdään sellainen mukarankka ja mukailluusioton package, joka vetoaa kaikkiin tiedostaviin angstipelleihin ihan kybällä niinqu!" Yritän vain sanoa, että vaikka kaupallinen anarkismi uppoaa minuun kuin veitsi kuumaan voihin, tuntuu se silti hieman paradoksaaliselta.
En jaksanut eilen ryhtyä minkäänmoiseen yöjuoksenteluun. Höpisin T:n kanssa mesessä plan B:stä, tuoreen lihan iloista ja kaikesta sellaisesta. Se oli varsin mukavaa. Tunnen pitkästä aikaa olevani jotenkin elossa. Pelkästään positiivista, että pystyynkuolleet ihmissuhteet välillä lakaistaan pois näyttämöltä. Siitä oli muutenkin muodostunut sellainen sijaistoiminto ja tekosyy olla tekemättä mitään.
Nyt voi taas unelmoida. (Ja sitä olenkin harrastanut melkoisesti, kiitos erään ihmisen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti