Värisevää sielua pitää tallata niin vitusti

Pimpelipompeli.

Mikki Hiireltä tuli postia: "...we feel your backround and experience may be of interest to us for future opportunities...blaablaa...we would like to keep your application on file and recontact you, should an position become available." Saatanan siimahännät ja housuttomat ankat, olisin halunnut sataprosenttista faktaa töiden ajankohdasta ja luonteesta, en ympäripyöreää jonotuslista-schaissea. Olin varmaan edellisessä elämässäni joku natsisaksalainen kaasukammio-ovimies, ja nyt minua rankaistaan toistuvilla korvatulehduksilla ja piinaavalla kesätyöepätietoisuudella. Äh kun haluaisin räjähtää sumuksi.

Kävin lääkärissä aamulla. Se käski heittämään Cipralexit roskikseen, antoi käteen paketillisen kivoja vaaleanpunaisia muovipäällysteisiä sukkuloita, kirjoitti kaksi uutta reseptiä ja huomautti ystävällisesti, että niillä ei sitten vatsahuuhtelua pidemmälle pääse. Muistin vihdoinkin käydä labrassakin, jossa verenimijätäti armollisesti tyytyi yhteen putkiloon.

Kotimatkalla poikkesin Naantalin aurinkoisessa täyttämässä kofeiinivarastojani ja itkin pitkin Iltalehteä. Iltalehtien suojassa on sikäli normaalia pillittää, että se roskajournalismin ja paskanjauhannan määrä saisi kenet vain keskinkertaisillakin älynlahjoilla varustetun kaduntallaajan kyyneliin.

Aamuyöstä sunnuntaina istuskelin Marina Palacessa Palefacen kanssa jammailemassa Turkujazzin jälkiaalloissa. Pitäisi kai vierailla öisissä Hese-jonoissa useamminkin. Herra Kalpeanaama oli oikein viihdyttävää seuraa. Humalatilasta johtuen sain todellakin pinnistellä, etten olisi sortunut pienen Colgate Soulmate -serenadin kerjäämiseen. Muistan kun joskus Back to square onen aikoihin katsottiin Martin kanssa Palefacen esiintymistä Summerissa ja naurettiin, kun juontaja ei osannut ääntää sen nimeä oikein. Olen tulossa vanhaksi.