Pitäisi kirjoittaa huomiseksi 6-sivuinen Tsehov-novellianalyysi. Iltakymmeneen mennessä en ole saanut mitään aikaiseksi. Paitsi pohtinut kaappihomouden ilmentymistä tsehovilaisessa kirjallisuudessa. Olen myös mietiskellyt penislävistyksiä. Tsehovilla ei varmaankaan ollut sellaista.
24. syyskuuta 2006
17. syyskuuta 2006
Kuningas Midas koskettaa jälleen
Olen huomannut olevani ruuanlaiton kuningas anti-Midas. Kaikki koskettamani ruoka muuttuu syömäkelvottomaksi. Viimeisin todiste tältä aamulta: säästämäni makaronipata oli läpikäynyt pintapuolisen metamorfoosin ja ryhtynyt homekuorrutetuksi makaronipadaksi. Myös mikropuuro muuttui hellien kätösteni kosketuksesta kaavi-irti-mikron-seinistä -puuroksi. Murojen kanssakin kävi joku odottamaton syömäkelvottomuusreaktio, mahdollisesti pilaantuneesta maidosta johtuen. Nälkäkuolema/ruokamyrkytys, täältä tullaan!
16. syyskuuta 2006
Väkivaltapäivä
Syön juuri veriappelsiinia. Se paljastui veriappelsiiniksi vasta kuorintavaiheessa. Näyttääkin aika veriseltä. Pieniä punaisia lihaskimppuja, välissä jotain läpinäkyvää sitkeää kudosta. Pahanmakuinen väkivaltasitrushedelmä. Syön sen nyt kuitenkin, etteivät hyvät vitamiinit mene hukkaan.
Visuaaliselta kannalta katsottuna Hannibal olisi voinut tyydyttää kannibalistiset mielitekonsa veriappelsiinin kanssa. Kulinaristina Hannibal päätyi kuitenkin ihmislihaan. Varmasti herkkua verrattuna veriappelsiiniin.
Rikoin tänään varajuomalasit. Kävin heittämässä ne sisäpihan syvään roskasäiliöön. Tähtäsin heittoni niin, että sain lasit pirstottua. Toivottavasti roskanlajittelijaihmiset eivät loukkaa itseään niihin sirpaleisiin. Olisi siellä pihalla ollut lasinkeräyslaatikkokin, mutta halusin nimenomaan paiskoa ne lasit sinne syvään kuiluun.
Suosittelen muitakin hankkimaan pari lasiesinettä, joiden ainoa funktio on tulla rikotuksi. Aggressionkanavointia.
Ps. En tiedä mistä tuo rikkomishalu tuli, koska olen kuitenkin aika onnellinen.
Pps. Jos minulla olisi tulostin, päällystäisin luentokansioni alastonkuvilla. Mahdollisesti sellaisilla alastonkuvilla, joissa alastiolijan pää olisi peitetty pussilla.
Ppps. Hyi hitto, heitän tuon verihedelmän roskikseen.
Visuaaliselta kannalta katsottuna Hannibal olisi voinut tyydyttää kannibalistiset mielitekonsa veriappelsiinin kanssa. Kulinaristina Hannibal päätyi kuitenkin ihmislihaan. Varmasti herkkua verrattuna veriappelsiiniin.
Rikoin tänään varajuomalasit. Kävin heittämässä ne sisäpihan syvään roskasäiliöön. Tähtäsin heittoni niin, että sain lasit pirstottua. Toivottavasti roskanlajittelijaihmiset eivät loukkaa itseään niihin sirpaleisiin. Olisi siellä pihalla ollut lasinkeräyslaatikkokin, mutta halusin nimenomaan paiskoa ne lasit sinne syvään kuiluun.
Suosittelen muitakin hankkimaan pari lasiesinettä, joiden ainoa funktio on tulla rikotuksi. Aggressionkanavointia.
Ps. En tiedä mistä tuo rikkomishalu tuli, koska olen kuitenkin aika onnellinen.
Pps. Jos minulla olisi tulostin, päällystäisin luentokansioni alastonkuvilla. Mahdollisesti sellaisilla alastonkuvilla, joissa alastiolijan pää olisi peitetty pussilla.
Ppps. Hyi hitto, heitän tuon verihedelmän roskikseen.
Jos Jeesus eläisi nyt, se voisi muuttaa veden sinihomejuustopussikeitoksi
Sellaista vielä, että söin ennen joogaa tosi hyvää kevätsipulikeittoa. Jaksan kerta toisensa jälkeen ihmetellä, miten pussillisesta neutraalia avaruusjauhoa voi pelkkää vettä lisäämällä syntyä jotain niin raamatullisen miraakkelimaista! Kaksi kalaa ja joku määrä leipiä! Siitä vaan pussillinen avaruustiivistettä kiehuvaan veteen, niin kyllä syntyy herkullinen kalakeitto koko alkuseurakunnalle. Se on teknologiaa se.
Sellaista vielä, että söin ennen joogaa tosi hyvää kevätsipulikeittoa. Jaksan kerta toisensa jälkeen ihmetellä, miten pussillisesta neutraalia avaruusjauhoa voi pelkkää vettä lisäämällä syntyä jotain niin raamatullisen miraakkelimaista! Kaksi kalaa ja joku määrä leipiä! Siitä vaan pussillinen avaruustiivistettä kiehuvaan veteen, niin kyllä syntyy herkullinen kalakeitto koko alkuseurakunnalle. Se on teknologiaa se.
Sellaista vielä, että söin ennen joogaa tosi hyvää kevätsipulikeittoa. Jaksan kerta toisensa jälkeen ihmetellä, miten pussillisesta neutraalia avaruusjauhoa voi pelkkää vettä lisäämällä syntyä jotain niin raamatullisen miraakkelimaista! Kaksi kalaa ja joku määrä leipiä! Siitä vaan pussillinen avaruustiivistettä kiehuvaan veteen, niin kyllä syntyy herkullinen kalakeitto koko alkuseurakunnalle. Se on teknologiaa se.
15. syyskuuta 2006
Savupiippuja
Tuo äskeinen mielentila meni jo ohi. Nopeasti tapahtuu. Dokumentoin ihan reaaliajassa kaikki sielunmaailmalliset muutokseni. Ja mun sielu on näköjään jonkun 16-vuotiaan teiniritsan.
Muurahainen, kukko, tiikeri, jänis
Kävin joogassa. Se ohjaaja oli joku läski mies, nauratti.
Aion ostaa Sydän, sydän -yhtyeen levyn Au.
Ja Björkin Homogenicin tai Vespertinen.
(Olen vähän vihainen itselleni, koska muutuin tosi vainoharhaiseksi jo jossain kuudennen tunnin kohdalla. Aloin miettiä kaikkia onnettomuuksia, joita voi sattua. Joissa voi sattua. Niin ja kaikkia niitä miljardia tapaa joilla voin itse tulla satutetuksi. Sitten huomasin olevani aika sääliö (termi varastettu), ja alkoi suututtaa vielä lisää. Hitto kunpa olisin jotain vakaampaa materiaalia, vaikka sementtiä. Tai betonia, niissä on joku ero. Mutta ei, olen tällanen saatanan kierrätettävä lasipullo.)
---
Rikki vaan ja uusiks, loputon sykli.
---
Ps. Mun ala-asteen opettaja Pasi oli joskus nuorempana jossain Hartwallilla töissä.
Aion ostaa Sydän, sydän -yhtyeen levyn Au.
Ja Björkin Homogenicin tai Vespertinen.
(Olen vähän vihainen itselleni, koska muutuin tosi vainoharhaiseksi jo jossain kuudennen tunnin kohdalla. Aloin miettiä kaikkia onnettomuuksia, joita voi sattua. Joissa voi sattua. Niin ja kaikkia niitä miljardia tapaa joilla voin itse tulla satutetuksi. Sitten huomasin olevani aika sääliö (termi varastettu), ja alkoi suututtaa vielä lisää. Hitto kunpa olisin jotain vakaampaa materiaalia, vaikka sementtiä. Tai betonia, niissä on joku ero. Mutta ei, olen tällanen saatanan kierrätettävä lasipullo.)
---
Rikki vaan ja uusiks, loputon sykli.
---
Ps. Mun ala-asteen opettaja Pasi oli joskus nuorempana jossain Hartwallilla töissä.
13. syyskuuta 2006
Yhtäkkiä minulle selkenee, että minä haluan pallon
"Miehet pitävät harvoin kesäkurpitsoista."
Oi tässä Subin uudessa ranskalaisessa sarjassa on Audrey Tautou. Ja sillä on palmikot.
Mm. Kaikenlaista. Vaikeaa löytää ajatuslankakerän päätä. Varsinkin jos lankakerästä on ehditty kutoa pipo jossain siinä ajatusprosessin edistyessä. Punainen pipo.
Oli aika ihanaa. Oli aika ihanaa perjantaina, oli aika ihanaa lauantaina, oli aika ihanaa sunnuntaina ja oli aika ihanaa vielä maanantainakin.
Vähänkö tykkään teestä ja nuudeleista. Vähänkö tykkään syödä nuudeleita ja juoda teetä sängyssä yhden kivan kanssa. Ja vähänkö en välitä, vaikka käytänkin vähänkö-sanaa virkkeen alussa ihan debiilisti. (Ok, jäin kiinni. En pysty kirjoittamaan huonoa suomea, ellen heti perässä mukahuolimattomasti korosta olevani varsin tietoinen tekemistäni konventiopoikkeamista. Mieluiten myös kompensoin norminvastaisten puhekielen ilmaisujen aiheuttamaa epävarmuuttani mentaalista superioriteettia manifestoivalla kvasi-intellektuellisti sublimoidulla - mutta kuitenkin drastisesti informaatioköyhällä ja vain geneerisen sentraaliseen sanastoon fokusoituneella - sivistyssanakäyttäytymisellä.)
Tykkään hattumiehistä muuten. Ja silinterihattumiehistä. Ja taikurinhattumiehistä aivan erityisesti. Ainakin siitä Muumien Taikurista, joka ratsasti pantterillaan Kuuhun etsimään kuninkaallista rubiinia. (Turhaan, koska rubiini oli Tiuhdin ja Viuhdin matkalaukussa.) Kaikki sympatiat Taikurille. Ja sen hatulle, oli niin kivaa kun Taikurin hattu ajelehti joessa ja vesi muuttui vaapukkamehuksi ja munankuoretkin muuttuivat hatun sisällä pilviksi ja sitten Muumipeikko ja kumppanit kruisailivat pilvillään puidenlatvojen korkeudella.
Yliopistolla oli tänään vähän ankeaa, kun ei enää ollutkaan henkilökohtaista assistenttia tuomassa sympatiaa ja nenäliinoja helpottamaan tukkeutunutta ja hellyydenkipeää oloani. Päiväni kului lähinnä oraalisten hengitystoimintojen ylläpidossa (nasaalinen väylä käyttökelvoton) sekä kuumien ja kylmien kuumeaaltojen vuorottelun seuraamisessa. Päivän kohokohta oli, kun fonetiikan professori sanoi "Paska". Päivän kriisiärsyke löytyi postiluukusta, pelottava käsinkirjoitettu vuokranmaksusta muistuttava kirje, jossa luki "Eräpäivä: Heti!!!". (Ok, ei kirjeessä oikeasti ollut yhtään huutomerkkiä, mutta jotenkin se huokui hirmuisen jäätävää karmaa...mikä saattoi ehkä mahdollisesti johtua siitä, että vuokrani oli kahdeksan päivää myöhässä. Hö, luulin että äiti muistuttaisi, kun vuokra täytyy maksaa, mutta ei se muistuttanutkaan. Se ehkä luuli, että olen itsenäinen ja organisointikykyinen.)
Uih, täällä asunnossa on kaikenlaisia jälkiä. Muistijälkiä. Keltaisia muistilappuja katossa ja Islannissa. Hiilihapotonta Dr Pepperiä jääkaapissa. Nuudelinmurusia ja säädyttömiä oheismateriaaleja lattialla. Reiällinen paita kylppärissä, niin ja hammasharja. Oi. Kivaa. Nettikin vielä. Ilman sitä kivaa jonottaisin varmasti vieläkin Aurian asennusneuvontapuhelimen linjoilla ja kuuntelisin What a wonderful worldia, koska "Kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja, mutta odotattehan linjoilla vielä toiset viisi tuntia niin mahdollisesti suvaitsemme vastata puheluunne".
Joskus melkein tuntuu siltä, että olen osa jotain palapeliä. Että melkein jopa olen sopiva pala johonkin tiettyyn väliin. Se tuntuu kivalta.
(Avasin juuri Supernaiivin ja tulin hirmuisen iloiseksi.)
Oi tässä Subin uudessa ranskalaisessa sarjassa on Audrey Tautou. Ja sillä on palmikot.
Mm. Kaikenlaista. Vaikeaa löytää ajatuslankakerän päätä. Varsinkin jos lankakerästä on ehditty kutoa pipo jossain siinä ajatusprosessin edistyessä. Punainen pipo.
Oli aika ihanaa. Oli aika ihanaa perjantaina, oli aika ihanaa lauantaina, oli aika ihanaa sunnuntaina ja oli aika ihanaa vielä maanantainakin.
Vähänkö tykkään teestä ja nuudeleista. Vähänkö tykkään syödä nuudeleita ja juoda teetä sängyssä yhden kivan kanssa. Ja vähänkö en välitä, vaikka käytänkin vähänkö-sanaa virkkeen alussa ihan debiilisti. (Ok, jäin kiinni. En pysty kirjoittamaan huonoa suomea, ellen heti perässä mukahuolimattomasti korosta olevani varsin tietoinen tekemistäni konventiopoikkeamista. Mieluiten myös kompensoin norminvastaisten puhekielen ilmaisujen aiheuttamaa epävarmuuttani mentaalista superioriteettia manifestoivalla kvasi-intellektuellisti sublimoidulla - mutta kuitenkin drastisesti informaatioköyhällä ja vain geneerisen sentraaliseen sanastoon fokusoituneella - sivistyssanakäyttäytymisellä.)
Tykkään hattumiehistä muuten. Ja silinterihattumiehistä. Ja taikurinhattumiehistä aivan erityisesti. Ainakin siitä Muumien Taikurista, joka ratsasti pantterillaan Kuuhun etsimään kuninkaallista rubiinia. (Turhaan, koska rubiini oli Tiuhdin ja Viuhdin matkalaukussa.) Kaikki sympatiat Taikurille. Ja sen hatulle, oli niin kivaa kun Taikurin hattu ajelehti joessa ja vesi muuttui vaapukkamehuksi ja munankuoretkin muuttuivat hatun sisällä pilviksi ja sitten Muumipeikko ja kumppanit kruisailivat pilvillään puidenlatvojen korkeudella.
Yliopistolla oli tänään vähän ankeaa, kun ei enää ollutkaan henkilökohtaista assistenttia tuomassa sympatiaa ja nenäliinoja helpottamaan tukkeutunutta ja hellyydenkipeää oloani. Päiväni kului lähinnä oraalisten hengitystoimintojen ylläpidossa (nasaalinen väylä käyttökelvoton) sekä kuumien ja kylmien kuumeaaltojen vuorottelun seuraamisessa. Päivän kohokohta oli, kun fonetiikan professori sanoi "Paska". Päivän kriisiärsyke löytyi postiluukusta, pelottava käsinkirjoitettu vuokranmaksusta muistuttava kirje, jossa luki "Eräpäivä: Heti!!!". (Ok, ei kirjeessä oikeasti ollut yhtään huutomerkkiä, mutta jotenkin se huokui hirmuisen jäätävää karmaa...mikä saattoi ehkä mahdollisesti johtua siitä, että vuokrani oli kahdeksan päivää myöhässä. Hö, luulin että äiti muistuttaisi, kun vuokra täytyy maksaa, mutta ei se muistuttanutkaan. Se ehkä luuli, että olen itsenäinen ja organisointikykyinen.)
Uih, täällä asunnossa on kaikenlaisia jälkiä. Muistijälkiä. Keltaisia muistilappuja katossa ja Islannissa. Hiilihapotonta Dr Pepperiä jääkaapissa. Nuudelinmurusia ja säädyttömiä oheismateriaaleja lattialla. Reiällinen paita kylppärissä, niin ja hammasharja. Oi. Kivaa. Nettikin vielä. Ilman sitä kivaa jonottaisin varmasti vieläkin Aurian asennusneuvontapuhelimen linjoilla ja kuuntelisin What a wonderful worldia, koska "Kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja, mutta odotattehan linjoilla vielä toiset viisi tuntia niin mahdollisesti suvaitsemme vastata puheluunne".
Joskus melkein tuntuu siltä, että olen osa jotain palapeliä. Että melkein jopa olen sopiva pala johonkin tiettyyn väliin. Se tuntuu kivalta.
(Avasin juuri Supernaiivin ja tulin hirmuisen iloiseksi.)
6. syyskuuta 2006
Äm
Joo, tässä nökötän Introduction aux études de traduction -moduulissa ja käytän tätä tietokonetta vain opiskelutarkoituksiin. Keskittyminen hamsteritasolla.
Jos Aurian sedät suovat, saan elämäni takaisin 11. päivä. Ihan hauska päivämäärä, terkkuja kaikille itsemurhalentäjille.
24/7 -paniikkiolotila lähestyvän viikonlopun suhteen. Mikä ei oikeastaan kerro paljoakaan, koska samainen 24/7 -paniikki on varsin aktivoituneessa tilassa 365 päivää vuodessa.
Jos Aurian sedät suovat, saan elämäni takaisin 11. päivä. Ihan hauska päivämäärä, terkkuja kaikille itsemurhalentäjille.
24/7 -paniikkiolotila lähestyvän viikonlopun suhteen. Mikä ei oikeastaan kerro paljoakaan, koska samainen 24/7 -paniikki on varsin aktivoituneessa tilassa 365 päivää vuodessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)